Olen aina ajatellut olevani aika vapautunut nainen ja tuttavien kesken suorastaan estoton alastomuuden suhteen. Nakuilen suihkun jälkeen iloisesti ympäri asuntoa odottaen kosteusvoiteen imeytymistä, täysin muistamatta että ikkunat tarjoilevat suloni suoraan pihamaalle. Enkä useinkaan muista edes laittaa verhoja eteen. Sälekaihtimia joita olen suunnitellut, ei ainakaan toistaiseksi ole ostoslistalle asti eksynyt.

Nukun aina alasti (paitsi kylässä pyjama ja pöksyt päällä, älkää huoliko, baabelin tornini ja pyhimpäni ovat visusti lakanoidenne ulottumattomissa), sillä yksinkertaisesti puhtaat lakanat tuntuvat miellyttäviltä ihoa vasten ja yöpaidat koettavat poikkeuksetta kuristaa minut. Tästä kukaan ei ole toistaiseksi ainakaan pahastunut, päinvastoin. He, jotka viereeni ovat pidemmäksi aikaa päässeet, ovat poikkeuksetta olleet kovin ilahtuneita. Huom, heitä on paljon vähemmän kuin luulette, mutta enemmän kuin itsellenne uneksitte. ;)

Julkisissa suihku- ja saunatiloissa verhoudun häveliäästi pyyhkeeseen ja pyrin tuijottelemaan lattialaattojen rakoja, pukuhuoneen lattialla kuljeksivaa irtonaista nöyhtää, pukukaappien puunsyitä ja katonrajan halkeamia ettei katseeni kohtaisi paljasta pintaa. Olen siis jo virtuoosi alastomuuden ja intiimiyden välttelyssä ja pidän itseäni ihan normaalisti alastomuuteen suhtautuvana. Ehkä hiukan ujosti mutta hei, mä olen suomalainen ja läski. Se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Mind your own business and assness.

Niinpä niskakarvanikin nousivat järkytyksestä pystyyn, kun salille ilmaantui astetta estottomampi naaras. Tämä seireenimäisen sievä sulotar röyhtäisi, istahti penkille kuin rekkamies riu'ulle ja antoi palaa puhelimeen tiukkaa tekstiä itänaapuriksi. Ei saisi tuijottaa, tiedän. Mutta kun nenän eteen lävähtää haarat auki rempseä römpsä, sitä ei ällistykseltään sekunnissa ehdi reagoida. Heti kun häkeltyneisyydeltäni kykenin, siirsin katseeni kiireesti kapeampiin lattiarakoihin ja mietin kuumeisesti onkohan tällainen estottomuus yleistäkin itänaapurissa. Häveliäästi yritin olla katsomatta tätä luonnonlasta, mutta silmänurkastani panin merkille varpaiden kaivelun ja puhelun olevan säädyllistä pukeutumista tärkeämpää.

Toisaalta salaa paheksuin moista siveettömyyttä, toisaalta ihailin sitä täydellisen luonnollista suhtautumista alastomuuteen. Olen niin tottunut nopeisiin pyyhkeisiin verhoutumisiin ja suihkutiloissakin tiettyyn kiusaantuneisuuteen, että minulta menivät suorastaan pasmat sekaisin jonkun käyttäytyessä yhtä itsevarmasti luontoäidin asussa kuin Diorin puvussa.

Itselleni kävi selväksi, että olen kaukana kuvittelemastani luonnollisesta suhtautumisesta alastomuuteen. Alastomana olen arka ja haavoittuva, vieraiden edessä kiusaantunut ja kotonakin nakuilu taitaa olla enemmän tottumuksen sanelemaa kuin luontaista tapahtumaa. Ja jostain syystä, tämä ihastuttavalla tavalla tahattoman rietas nainen on jäänyt mieleeni kummittelemaan. Omalla, alastomuudesta välittömän välittämättömällä tavallaan. Kertomaan, että olen kaukana siitä vapautuneisuudesta mitä kuvittelin.