..hanki pillifarkkuja tai farkkulegginsejä! Kauhun väristyksin olen seurannut leggarit + just ja just persiin peittävä paita-muotia ja päivitellyt a. miltä se näyttää, b. eikö siinä tule oikeasti kylmä?!

Kiroillen olen myöskin yrittänyt etsiä istuvia farkkuja eri liikkeistä tätä sukupuuttoon myytyä vaatekappaletta metsästäen. Kaikkialla on vain yllätys yllätys, pillifarkkuja ja farkkuleggareita! Kun lopulta hampaita kiristellen alistuin niitä rimpuloita sovittamaan, eihän ne nousseet pohjetta ylemmäksi! Ehkä juuri ja juuri reisien alapuolelle ja sen jälkeen sain katkoa vaikka sormeni niitä jalkaan kiskomalla, mutta farkut eivät änähtäneetkään ylemmäksi.

Katkerana luin nettipalstojen hehkutuksia miten mukavat ne ovat päällä ja sopivat asuun kuin asuun. Minulla ne eivät sopineet edes jalkaan. Sen sijaan vyötärölle olisi jäänyt mukava kengurupussi vaikka poikasten kuljettamiseen, jos ne olisi edes ylös asti saanut.

Minullahan on farkkuja vaatekaapissa muutamat. Ongelmana on, etten mahdu yksiinkään. Hektisen syksyn aikana lihoin (kuten aina jos liikunta jää tauolle) ja omistamani farkut ovat tällä hetkellä auttamattomasti liian pieniä. Sillä aikaa kun laihduttelen parhaani mukaan, ehtii tulla muutamat bileet, joihin en vain kehtaa mennä aina niissä samoissa hameissa (niissä muutamassa joihin vielä mahdun) tai nykyisessä ykkösvalinnassani: lököttävissä verkkareissa.

Palatakseni nettipalstojen pillejä ja legginsejä ylistäviin kirjoituksiin, luin yllätyksekseni miten moni pyöreä/lihava suorastaan ylisti karsastamieni vaatekappaleiden mukavuutta ja näyttävyyttä. Nämä daamit kokivat, että piukeat pöksyt saivat heidät näyttämään hyvältä ja stretch-legginsit istuivat vartalolle kuin vartalolle. Näitä kirjoituksia aikani tapailtua, päätin antaa pillelle ja legginseille vielä yhden mahdollisuuden. Pyhitin lauantain siis omien ennakkoluulojeni ja kokemusteni kumoamiselle, eli helvetinmoiselle shoppaamiselle.

Helvetillistä se olikin. Päätin mennä kunnon kauppakeskukseen vaikka lähempänä sijaitsevassa tiesin olevan vielä tarjouksessa olevia. Järkeilin suuresta kauppakeskuksesta löytyvän tusinoittain enemmän alennusmyyntirekeissä roikkuvaa tavaraa. Väärin. Sain rampata liikkeen toisensa perään ja kysellä myyjiltä alennuksessa olevia farkkupillejä tai -legginsejä, mutta kaikki olivat menneet ja normihintaisiin ei kukkaroni venynyt. Etsin vaatekappaleita läkähdykseen asti, kunnes lopulta päätin katsastaa silkkaa epätoivoisuuttani teinimekan eli henkkamaukan. Ihme kyllä, sieltä löytyivät aivan ihanat, paksua kangasta olevat farkkulegginsit vain parillakympillä! Väri oli ihanan tumma, indigonsininen ja kangas kaipailemaani stretchiä.

Maksettuani löytösaaliini ja ollessani lähdössä tyytyväisenä, päätin kurkata vielä Anttilan olisiko siellä alennusmyynneissä mitään mielenkiintoista, mutta sieltäpä lähtivät mukaan aivan täydelliset Kone Helsingin farkut, joiden lähtöhinta oli ollut 79,95e, kympillä! Kaiken huipuksi lahkeenpituus oli kerrankin sopiva kaltaiselleni taskuvenukselle, sillä inhoan farkkujen lyhentämistä! Ja ne olivat, tittiditii, ihanasti istuvat PILLIFARKUT! Tulin antaneeksi periksi siis tällekin periaatteelle puolivahingossa.

No, ovat ne vähän tiukat. Mutta enköhän tässä laihdu kun tälläkin hetkellä olen yskä-kurkkukipu-lihassärky-flunssassa eikä mieli tee muutenkaan ruokaa.

Miltä ne sitten näyttävät? Kuvia ei ihan vielä ole, mutta saappaiden kanssa ihan törkeän hyviltä, pillit nostavat napakasti persiin pyöreästi esille ja mikä parasta, niissä perhanan farkkuleggareissa on joustovyötärö! Tästä ei juuri enää käyttömukavuus kohene. :D