Asiakas tulee ostosten kanssa kassalle.
- Hei! tervehdin iloisesti.
- Laita nämä nimellä mukaani, asiakas ilmoittaa tylysti.

Tukkutuotteitamme voi ostaa perusmaksutapojen lisäksi erillisellä tilauslomakkeella tai vastaavasti tarkoituksenmukaisella kortilla.

- Olisiko teillä tilauslomaketta tai korttia mukana? kysyn.
- Ei. Nämä tulevat ihan suoraan kun näppäilet sinne koneeseen nimeni: sejase.
- Tällaista myyntiä meillä ei valitettavasti ole, mutta olisko Teillä mukana tilikorttia tai lomaketta?
- Kuule minä olen yli kymmenen vuotta hakenut täältä tavaraa näin. Minä tiedän, että tämä on AINA mennyt tällä tavoin, asiakas alkaa tuohtua.
- Minun ei tarvitse sinulle esittää mitään kortteja tai lomakkeita, etkö sinä sitä tiedä kuka minä olen? Nyt laitat nämä minulle mukaan pelkällä nimellä.

Tiedän, ettei tämä ole mahdollista, mutta selvitän silti asiaa asiakkaan mieliksi. Samalla asiakas huutaa niin, että kauppa kaikuu mistä hän on ja miten tärkeä henkilö kyseessä. Asiakas on sitkeästi kieltäytynyt kertomasta ostavatko he tavaraa kortilla vai lomakkeella. Hänen harmikseen onnistun löytämään tiedot sopimuksesta.

- Teillä on aiemmin maksettu näitä näinjanäin, voisikohan ne noutaa myöhemmin sillä maksutavalla?
- Etkö sinä osaa? Ai mutta, sinähän olet pelkkä myyjä! Nyt kirjoitat minulle yhteystietosi: nimesi, asemasi sekä sähköpostiosoitteesi.

Kirjoitan kynä sauhuten liikkeenmukaiset tietoni, mutta se ei riitä. Lisäksi minun täytyy kaivaa esimieheni nimi, puhelinnumero sekä sähköpostiosoite, sekä mahdollisten muiden yhteyshenkilöiden tiedot samalla, kun asiakas jatkuvasti taivastelee ammattitaidottomuuttani ja sättii minua muiden asiakkaiden kuullen. Lopulta hän suostuu ostamaan omilla varoillaan tuotteet ja lähtee tiuskien ettei ole ikinä saanut yhtä huonoa palvelua. Pahoittelen vielä kerran ylimääräistä vaivaa ja toivotan silti hyvää päivänjatkoa. Asiakas ilmoittaa, että tekee minusta valituksen eikä asia takuulla jää tähän.

Olen monesti miettinyt, ovatko epäystävälliset ihmiset ihan jatkuvasti sellaisia. Kaikille ympärillään ja sain huomata, että taitavat olla.

Kun olin itse asiakkaana kirjoituksen asiakkaalla, sain aina todella töykeää, suorastaan ilkeää ja mahdollisimman vaikeaksi asioita tekevää "palvelua" ihan yksinkertaisimmissakin asioissa. Suoranaista kiusantekoa. Jollet ollut todella mielinkielin niin kas, tarvitsemiasi papereita jne ei tahtonut löytyä ja kaikki oli muutenkin aivan mahdotonta.

Nyt tilanne oli toisinpäin, mutta lopputulos aivan täsmälleen samanlainen. LÄhtötilanne on itselleni täysin mahdoton toteuttaa, - ellen olisi ryhtynyt rikolliseksi, ja sen seurauksena saan kuunnella sättimiset, olla suoranaisen simputuksen kohteena, kuunnella nöyryyttävää haukkumista ja nähdä, miten henkilö nauttii täysin siemauksin tilanteesta.

Olen aina uskonut, että ihmisillä nyt on vaan stressi päällä tai huono päivä. Mutta nyt jouduin toteamaan, että jotkut aivan aidosti nauttivat muiden ihmisten kiusaamisesta. Toisten nöyryyttäminen on kuin juovuttava kokaiinihunaja narkkarimehiläisen imukärsässä. Se riemu, kaikkivoipaisuus ja onni, kun pääsee piikittelemään, höykyttämään ja haukkumaan.

Ja tiedän, tällaiset ihmiset ovat voittaneet. Sillä nyt minä valvon yöllä edelleen pahoilla mielin.

Kyllä, olen vaihtamassa alaa. Mutta vielä on pakko jaksaa ja kestää.

Kun lopulta vaihdan alaa, en tiedä olenko jo niin vihainen ja katkera että ryhdyn itse samanlaiseksi, vai löydänkö jonkin henkisen rauhan, enkä ikinä, koskaan, milloinkaan edes harkitse samanlaista.

Pahinta on, että elokuvamaailman toiveista huolimatta, tällaiset ihmiset ovat pärjääjiä. Niitä, jotka elävät varmasti varsin mukavaa elämää ja hykertelevät hyvissä ihmissuhteissa ja voivat polkea aspoja tai heidän kirjapidostaan riippuvaisia ihmisiä kuin saastaa jalkojensa alla. Ehkä he todella ovat parempia ihmisiä, ja minä olen vain käsittänyt kaiken väärin...