Lisätään matkakertomusta kuvin, koska eihän kukaan jaksa kahlata tuota julmetun pitkää sepustustani edellisessä postauksessa. Pahoittelen jo etukäteen kuvien laatua. Kaikki parhaat napsaisut otettiin järkkärillä ja ne kuvat ovat T:n koneen kätköissä. Toivottavasti näistäkin kuvista välittyy hitunen Pargan matkastamme.

Näin nätin sympaattiselta tönöjen arkkitehtuuri näytti lahden poukamassa.

Lähemmin ihasteltuna.. HEI! Nämähän ovat kaikki pelkkiä hotelleja, rihkamakauppoja tai ravintoloita!

Pargan eläimistö oli erityisen rikas..:

Ampiaisin! Kuvassa keskisuuri pimpiäinen. Pienimmät olivat samaa kokoluokkaa kuin Suomessa, suurimmat peukalosi mittaisia ja ehkä vähän paksumpia. Jos peukalosi on kovin pieni ja siro, niin kerro se kahdella tai kolmella. Julmetun isoja ne suurimmat.

Kanasin. Kotkottelevat rouvat viettämässä siestaa päivän kuumimmalla hetkellä.

Ja kisulein. Itse asiassa kulkukissoja oli piristävän vähän ja osa vapaana riekkuneista oli vaikkakin leikkaamattomia, selkeästi jonkun lemmikkejä. Nämä raasut olivat joutomaan kujakatit, joille tuotiin niin ruokaa kuin vettä helläsydämisten turistien toimesta. Alla olevassa postauksessa mainittu arka pentu on etualalla.

Ainoa pakettiretki johon osallistuimme, oli onneksi unohtumaton myös hyvällä tavalla. Retki päättyi myyttiselle Acheron-joelle, joka on reitti Haadeksen valtakuntaan. 10-12 asteinen vesi turrutti nopeasti jalat lähes tunnottomiksi. Opas ja muut turistit jäivät kauas taakse, kun T:n kanssa jatkoimme joen uomaa jylhien kallioiden välissä. Upeat, luonnonvalkoiset seinämäkuvat ovat järkkärillä, mutta taianomaisesta Styx-virran vihreänturkoosista vedestä napsin otoksia pokkarillekin. Meidän lisäksemme vain pari muuta uskaltautui uimaan jääkylmässä virrassa. Kastauduimme kokonaan, ja nyt olemme haavoittumattomia ikuisesti. Styx-virtahan on sama, johon Achilleus aikoinaan kastettiin.

 Valitsimme luonnollisesti juuri sen kuumimman mahdollisen päivän (n. +39) kiivetäksemme Pargan korkeimmalle paikalle, 1600-luvulla rakennetulle venetsialaiselle linnoitukselle. Parga on vuorten ympäröimä, joten jyrkkiä mäkiä ja portaita riitti myös kylässä joka suuntaan.

Linnoitus oli mahtavan näköinen. Jännittävänä detaljina, kukkula oli itseasiassa alunperin paljas, mutta turismin kasvaessa tehtiin rujo raunio kiinnostavammaksi istuttamalla sinne puita ja pensaita. Tämä selvisi kukkulalla sijainneesta valokuvanäyttelystä. Muistaakseni varhaisimmat puut istutettiin 60-70-luvulla, kun Pargasta alettiin rakentaa tietoisesti turistirysää.

Linnoitus sijaitsi korkealla ja näkymät olivat sen mukaiset. Tunnustan heittäytyneeni lähes uhkarohkean luottavaiseksi reunalla. Oikeasti pidin tietysti huolen siitä, etten ole tyhmänrohkea, mutta entisenä korkean paikan kammoisena nautin pystyessäni liikkumaan melko itsevarmasti kuvia ottaessa. Kuvassa Pargan toinen puoli isommalla rannalla. Meidän pikku rannan kuvat ovat toisella koneella.

Palasimme yöllä viileämpään aikaan linnoitukseen ottamaan yökuvia. Huhun mukaan linnoituksella edelleen vaeltaa levottomia sieluja, mutta emme ainakaan huomanneet mitään erikoista.

Lähtöiltana nautimme mahdollisimman monta makumuistoa pitkän talven yli. Ruoka oli aivan ihanaa. Valkosipulileipä, tsatsiki, cheese saganaki (tätä pitäisi jokaisen kreikanmatkaajan maistaa), aito kreikkalainen salaatti, punaviini ja pääruuat. Koko lysti kustansi kolmekymppiä. Kuvassa alkuruuat.

Reissusta jäi lopulta hyvä maku suuhun, vaikka pakettimatkapainajainen oli kummallekin yllätys. Parga on kaikesta huolimatta melko sympaattinen paikka, kunhan vain tietää mihin päänsä pistää ja haluaa olla muiden suomalaisten kanssa sumpussa lomamatkallakin. Pargan hyvä ja huono puoli oli pieni koko. Tänne ei voi eksyä, mutta pakoonkaan et pääse. :)