..hanki pillifarkkuja tai farkkulegginsejä! Kauhun väristyksin olen seurannut leggarit + just ja just persiin peittävä paita-muotia ja päivitellyt a. miltä se näyttää, b. eikö siinä tule oikeasti kylmä?!

Kiroillen olen myöskin yrittänyt etsiä istuvia farkkuja eri liikkeistä tätä sukupuuttoon myytyä vaatekappaletta metsästäen. Kaikkialla on vain yllätys yllätys, pillifarkkuja ja farkkuleggareita! Kun lopulta hampaita kiristellen alistuin niitä rimpuloita sovittamaan, eihän ne nousseet pohjetta ylemmäksi! Ehkä juuri ja juuri reisien alapuolelle ja sen jälkeen sain katkoa vaikka sormeni niitä jalkaan kiskomalla, mutta farkut eivät änähtäneetkään ylemmäksi.

Katkerana luin nettipalstojen hehkutuksia miten mukavat ne ovat päällä ja sopivat asuun kuin asuun. Minulla ne eivät sopineet edes jalkaan. Sen sijaan vyötärölle olisi jäänyt mukava kengurupussi vaikka poikasten kuljettamiseen, jos ne olisi edes ylös asti saanut.

Minullahan on farkkuja vaatekaapissa muutamat. Ongelmana on, etten mahdu yksiinkään. Hektisen syksyn aikana lihoin (kuten aina jos liikunta jää tauolle) ja omistamani farkut ovat tällä hetkellä auttamattomasti liian pieniä. Sillä aikaa kun laihduttelen parhaani mukaan, ehtii tulla muutamat bileet, joihin en vain kehtaa mennä aina niissä samoissa hameissa (niissä muutamassa joihin vielä mahdun) tai nykyisessä ykkösvalinnassani: lököttävissä verkkareissa.

Palatakseni nettipalstojen pillejä ja legginsejä ylistäviin kirjoituksiin, luin yllätyksekseni miten moni pyöreä/lihava suorastaan ylisti karsastamieni vaatekappaleiden mukavuutta ja näyttävyyttä. Nämä daamit kokivat, että piukeat pöksyt saivat heidät näyttämään hyvältä ja stretch-legginsit istuivat vartalolle kuin vartalolle. Näitä kirjoituksia aikani tapailtua, päätin antaa pillelle ja legginseille vielä yhden mahdollisuuden. Pyhitin lauantain siis omien ennakkoluulojeni ja kokemusteni kumoamiselle, eli helvetinmoiselle shoppaamiselle.

Helvetillistä se olikin. Päätin mennä kunnon kauppakeskukseen vaikka lähempänä sijaitsevassa tiesin olevan vielä tarjouksessa olevia. Järkeilin suuresta kauppakeskuksesta löytyvän tusinoittain enemmän alennusmyyntirekeissä roikkuvaa tavaraa. Väärin. Sain rampata liikkeen toisensa perään ja kysellä myyjiltä alennuksessa olevia farkkupillejä tai -legginsejä, mutta kaikki olivat menneet ja normihintaisiin ei kukkaroni venynyt. Etsin vaatekappaleita läkähdykseen asti, kunnes lopulta päätin katsastaa silkkaa epätoivoisuuttani teinimekan eli henkkamaukan. Ihme kyllä, sieltä löytyivät aivan ihanat, paksua kangasta olevat farkkulegginsit vain parillakympillä! Väri oli ihanan tumma, indigonsininen ja kangas kaipailemaani stretchiä.

Maksettuani löytösaaliini ja ollessani lähdössä tyytyväisenä, päätin kurkata vielä Anttilan olisiko siellä alennusmyynneissä mitään mielenkiintoista, mutta sieltäpä lähtivät mukaan aivan täydelliset Kone Helsingin farkut, joiden lähtöhinta oli ollut 79,95e, kympillä! Kaiken huipuksi lahkeenpituus oli kerrankin sopiva kaltaiselleni taskuvenukselle, sillä inhoan farkkujen lyhentämistä! Ja ne olivat, tittiditii, ihanasti istuvat PILLIFARKUT! Tulin antaneeksi periksi siis tällekin periaatteelle puolivahingossa.

No, ovat ne vähän tiukat. Mutta enköhän tässä laihdu kun tälläkin hetkellä olen yskä-kurkkukipu-lihassärky-flunssassa eikä mieli tee muutenkaan ruokaa.

Miltä ne sitten näyttävät? Kuvia ei ihan vielä ole, mutta saappaiden kanssa ihan törkeän hyviltä, pillit nostavat napakasti persiin pyöreästi esille ja mikä parasta, niissä perhanan farkkuleggareissa on joustovyötärö! Tästä ei juuri enää käyttömukavuus kohene. :D

Koska suuremmat suunnitelmat joutuvat pitkän odotuksen alle ja rrrakastan suunnittelemista, olen päätynyt astetta pienempiin projekteihin. Uusin villitykseni vihreä- kamomilla- valkoinen tee lipityksen lisäksi on hedelmä päivässä-projekti! Hedelmiä tulee syötyä aivan liian vähän vaikka ne ovat varsinaisia vitamiini- ja hivenainepommeja, pullollaan antioksidantteja sekä muuta kehoa kaikin tavoin hellivää hoitoainetta, joten vastaisuudessa yritän syödä joka päivä ainakin yhden hedelmän tai hätätapauksessa korvata vitamiinivajeen marjoilla. Toissapäivänä vetäisin banaanin, eilen omenan ja tänään suurella jännityksellä kiivin. Hälytin T:n soittamaan hetkeä myöhemmin tarkistussoiton olenko henkitoreissani lattialla vai vieläkö voin nauttia näistä vihreistä vitamiinipommeista ja onnekseni voin! Suuta kutitti hieman tavalliseen tapaan, mutta muutoin en huomannut olevani sen enempää tai vähempää allerginen kuin vuosikausia sitten syötyäni hedelmää viimeksi.

Treenit olivat puolentoista kuukauden tauolla ja vasta eilen pääsin jälleen salille. Vedin totuttuun tapaan 45 min kuntosalia ja päälle 55 min afrodancea todetakseni tänä aamuna, että olen pulahtanut rapakunnon lätäkköön mistä ei auta kuin yrittää rämpiä ylös. Käsivarsien lihakset vaikeroivat, selkä on kuin jyrän alle jäänyt, niska ei halua taipua eteen ja oikea kankku on mehevässä krampissa. Sen siitä saa kun itsestään suuria luulee. Tänä aamuna heräsin kurkkukipuun ja flunssaan, joten harmikseni jouduin vieläkin jättämään wushun väliin. Sydämeni itkee ja vaikeroi vieroitusoireista! Torstaina olen iltavuorossa joten hahhaa, eipähän pääse tuolloinkaan taistelemaan. Huomenna aion kuitenkin uhmata nenäonteloiden bakteerivaltaa ja vetää hyvin kevyen 45-55 min salitreenin. Juoksumaton korvaan crosstrainerilla ja käsivarsiakin rääkkään vähän vähemmän.
Vaan tuleepa taas treenistä hyvä olo! Fiilis on korkealla, vireystaso paremmalla ja jälkkäriksikin saatoin hyvällä omatunnolla syödä kirsikkahillo-maitorahkanmössön. Paino junnaa edelleen 62 ja 63 kilon tietymillä, joten siihen ei muutosta. Voi masennus kun en ihan vielä tavoitteessani ole, mutta puolimatkassa edelleen kuitenkin. :)

Oi ihanaa! Ensinnäkin kun eilen tulin töistä kotiin odotti eteisessäni ihana yllätys. Joulupukki oli kauniin sään kunniaksi pistänyt töppöstä toisen eteen ja kulkenut koko matkan ovelleni tuomaan myöhäistä joululahjaa! Lahja oli juuri sitä mitä työn haastavuuden jälkeen tarvitsinkin ja olen pitänyt vapaaillan projektistanikin lueskellen "Aasiakas ei ole koskaan oikeassa"-kirjasta! Mieleen tulvivat myös hauskat sekä vähemmän hauskat sattumukset ollessani nuorempana ja simpsakkampana toriakan hommissa. Kiitos, KIITOS Nata tästä odottamattomasta lahjasta! :)

Torityttösenä ollessani todella tuli koko ihmiselämän kirjo vastaan ja siitä pitäisi joskus kirjoittaa oikeasti jotakin.

Toinen ihana yllätys oli jo saman päivän aamuna. Olin taas kutistunut vajaan puoli kiloa, joten nyt taitaa olla jo neljä pudonnut. Jee jee jee! Tuuletusta ja kärrynpyöriä, väkkärävä pyörimistä silkasta ilosta. Hame johon en enää mahtunut istuu oikein mukavasti ja parit farkutkin viimein solahtivat jalkaan. 4 kiloa mennyt, 4 jäljellä! Kultainen puoliväli mistä suunta on toivon mukaan edelleen alaspäin. Koska ylimääräinen asia on vienyt aikaani enkä ole ehtinyt viikkoon treenatakaan, tietysti hieman pelkään pudonneen massan olleen lihasta, mutta peruskuntoni on kuitenkin sen verran hyvä etten ihan usko siihen. Pohkeeni ovat muuttuneet melko kauniiksi noustessani varpaille. Ne ovat edelleen pehmoiset, mutta jännittäessä niissä näkyy selkeästi kauniisti kaartuva muoto ja jänteikkyys. Minulla on aina olleet mielestäni kauniit pohkeet, joissa treenaus näkyy verrattain nopeasti. Taidanpa tehdä tästä kohta pienen meemin.. :)

Kysymys. Miten laihdutetaan kun paino jää junnaamaan?
Vast. Ikävöidään.

Nyt todistettavasti pelkkä ikävöinti riittää. Eilen haistatin pitkät tiukalle dieetilleni ja ostin tuoretta ranskalaista patonkia, ihanaa kreikkalaista valkosipulia lupailevaa levitettä, rucolaa, oliiveja, pienen juustolajitelman ja vadelmamehua. Olin niin väsynyt, että skippasin treenit ja pistin mahdollisimman tyhjäpäisen komedian pyörimään. Sen jälkeen aloin mussuttamaan. Reilu puolikas patongista vilahti ihanina pieninä leipäsinä joiden päälle olin tasapainoillut erilaisia juustoja, oliiveja ja rucolaa. Lopulta pihistin jääkaapista jopa T:n siiderin ja nautiskelin sen eväideni kera kuin paraskin Bacchuksen palvoja. Loppuillasta ikävöin kuitenkin miestä niin paljon että valvoin pari tuntia sängyssä vain häntä haikaillen. Kietouduin pyykkinarulta ottamaani t-paitaan vaikka normaalisti nukun alasti ja kieriskelin hikisenä se ylläni kunnes epämukavuus vei voiton ikävästä ja kiemurtelin pois puserosta. Lopulta uuvahdin ja nukuin yhteentoista asti päivällä. Kun heräsin hirvitti oikeasti vierailla vaa'alla. Oletin lihoneeni ainakin kilon, mutta päinvastoin! Paino näyttää pudonneen lähemmäksi kilon, vähän kuin lohtupalkintona kun jouduin heräämään yksin.

Hitsi. Pitäisiköhän tällaista dieettiä suositella laajemminkin? Hankkiutukaa eroon rakkaistanne ja riutukaa sen jälkeen itsenne hehkeiksi!

Lintsasin tänään lahjakkaasti dieetistäni. Söin aamiaiseksi nutripirtelön totuttuun tapaan, mutta päätimme T:n kanssa tänään tehdä ihanaa, tulista kana-kasviskeittoa joka oli yhtä herkullista kuin wokkikastikkeemme. Siitä pitikin tulla aluksi wokki, mutta kastiketta tuli niin paljon että päätimme väsätä siitä keiton. Voi taivas miten ihananmakuista siitä tuli! Tiedättehän ne kastikkeet, joita voisi syödä vaikka kuinka? Noh, tämä oli juuri sellainen, keittoversiona! :D

Söin melkein huomaamattani ainakin pari kulhollista ja vielä kolmannesta puolikkaan tätä herkkua, joten nyt en varmaan voi syödä mitään enää loppupäivänä. Pisteenä iin päälle nakertelin vielä eiliseltä jääneen puolikkaan nutrilett energiapatukasta. Olo on tyytyväinen, ahne ja ähkyinen. Tältä päivältä luistin siis tarkasta ruokavaliostani, mutta huomenna palaan taas ruotuun. Syön nyt keskimäärin 800-1000 kcal per päivä ja se tuntuu passaavan yllättävän hyvin ja luontaisesti minulle. Ainakin jos en liiku. Katsotaan kasvaako energiantarpeeni ensi viikolla kun palaan pienen flunssan ja vastoinkäymisten jälkeen noudattamaan treeniohjelmaani.

Mitenkään hirveästi en muuten usko näihin "säästöliekki"-teorioihin. Uusimpien tutkimusten mukaan ne onkin asetettu hieman kiistanalaisiksi. Ihmisillä on vain taipumus myös huijata itseäänkin alakanttiin todellisesti nautitun ruuan määrästä. Jos säästöliekki-teoria pitäisi täysin kutinsa, ei Auschwitzissä olisi ollut niin paljon eläviä luurankoja. Kyllä keho laihtuu jos energiansaanti on pitkään pienemmällä saannilla. Säästöliekkikin palaa ennen pitkää loppuun ja laihtuminen jatkuu kunhan ei luovuta. Olen melko pieni kuitenkin pituudeltani, joten en tarvitse yhtä paljon energiaa kuin vaikkapa kymmenen senttiä pidempi henkilö. Teen kevyttä työtä ja harrastuksiakin on keskimäärin vain kolmasti viikossa. Muistaakseni kalorilaskurinkin mukaan tarvitsen päivästä riippuen vain 1350-1550 kcal energiaa. Se voi kuulostaa vähältä jos on minua pidempi, mutta tällainen nökönen pärjää yllättävän vähällä energialla. :)

- - Lisäys

Oli niin ihana päivä, että vein ensin Rinnan ulos valjastelemaan ja taivastelemaan. Suurin osa ajasta taisi kuitenkin kulua kyttäämällä rastaita ja västäräkkejä viiksikarvat jännityksestä väristen. Myöhemmin T ja minä kävimme ihanalla, pitkällä kävelyllä ihailemassa kevätiltaa. Hieman tuli siis liikuntaakin tähän muuten niin ihanan laiskanletkeään päivään. Nyt iltapalaksi kurkkua, raejuustoa ja tilkkanen kastiketta. :)

Dieetin ties monesko päivä, en nyt jaksa muistaa mikä.. Varmaan puolisentoista viikkoa on kärvistelty. Wushuun en päässyt kun siellä oli vain ihan tuntemattomia ihmisiä ja jäin kauhuissani kyhjöttämään tyttöjen pukkariin uskaltamatta mennä kysymään mistä on kyse. Kaikki uusi, tuntematon ja tavanomaisesta poikkeavahan riittää laukaisemaan ahdistuneisuushäiriön enkä sen jälkeen enää ajattele muuta kuin kauhuissani pakoa tai lähintä koloa mihin piilottaa pää, josko läskiperse ei ihan mukaan mahtuisikaan. Niinpä luikahdin vähin äänin tyttöjen pukkarista takaisin eteiseen ja viipotin paikalta minkä kintuista lähti. Harmi etten ottanut sisäliikuntakenkiä mukaan, olisin voinut samantien jatkaa salille ja saada toisen treenikerran, mutta nyt päädyin kiukuttelemaan ja olemaan ahdistunut parin tunnin ajan.

Paino on päättänyt jumahtaa edelliseen lukuun. Toisaalta hyvä ettei noussut, sillä eilen juopottelin muutaman drinksun työkaverin läksiäisissä ja tilasinpa vielä vihreän salaatinkin. Salaatintilaus meni kutakuinkin niin, että tilasin salaatin ja pyysin tarkastamaan ettei salaattikastikkeessa olisi mitään sitrushedelmiä tai ananasta koskapa en voi niitä nauttia. Sain sitten vihreän salaatin ilman salaatinkastiketta ja ananaslohkoilla.. Varmuutta ei ole sainko ihan oikeasti uuden annoksen vai oliko edellisestä vain raapaistu päälliset pois.

Kotona sitten nakertelin hiprakassa juustoa suolaisenhimoon ja lopulta nälissäni dippailin juustosiivuja makeaan chilikastikkeeseen.. Ei itsekuria, ei sitten minkäänlaista. Kalorimäärä lienee onneksi jäneen tuhannen kieppeille joten ihan totaaliromahdusta ei tullut. Tänään olen taas nälkäinen.. Vielä tunti tai puolitoista seuraavaan ateriaan ja illaksi töihin. Meillä on töissä inventaario ja inhoan niitä. Korkeanpaikan kammoiselle on hirveää kiikkua kirjahyllyjen ylälakeuksilla laskemalla tärisevin sormin lukumääriä, tietoisena siitä että maahan on pitkä pudotus. Töitä on siis 17-23, mutta onneksi sunnuntai on vapaa. Pian T muuten matkustaa Italiaan vajaaksi pariksi viikoksi ja jään ihan ypöyksin.. Ei vaan voinut sille ajalle inventointi osua, vaan siihen kun meillä olisi voinut olla kallisarvoinen hetki yhteistä vapaa-aikaa. :(

En tiedä mistä se johtuu, mutta olen ollut koko aamun nälkäinen. Nautin ihan normaalisti aamiaiseni eli nutripirtelön ja mukin maitokahvia, mutta kupu alkoi kurnia silti samantien ja nyt sillä on suorastaan kiljuva nälkä. En tiedä johtuuko tämä eilisestä salilla käynnistä vai mistä. Söin kyllä iltapalaksi jättiannoksen kurkku-feta-salaattia ja lopun spicy sweet and sour kastikkeesta juustopalojen kanssa. Paino oli pienestä lipsumisesta huolimatta tippunut n. -0,5 kg, joten uudelle kilolle päästiin! Olen nyt n. 63,8 kg, joten tämä nälkäkuuri kyllä kannattaa. Tunti pitäisi vielä kestää seuraavaan ateriaan.

On hyvin kilttiä lohduttaa etten ole vielä niin kamalan pläski, mutta toisaalta melkein ainahan löytyy joku vielä lihavampi. Minusta oikea hetki toimia ylipainon kohdalla on herätä silloin, kun tilanne ei ole vielä riistäytynyt täysin hallinnasta. Se on se hetki, kun peilikuva antaa motivaatiota palata takaisin siihen mikä itsestä tuntuu luontaiselta olotilalta.En keksi tähän nyt mitään hauskaa sanottavaa, vaikka mieli tekisi. Tämä on pelkkää tylsää jaaritusta tällä kertaa.

Tänään on tiedossa taas puolentoista tunnin treeni wushua joka tiistaina jäi väliin kun hermoilin uusista asioista. Tämä kevät on ollut astetta rankempi kun on etsitty kaikkiin mystisiin ja inhottaviin oireisiin vastauksia. Yksi asia on selvitetty ja osoittautui astetta harvinaisemmaksi, mutta onneksi vaarattomaksi tilaksi. Nyt toista asiaa selvitellään ja kestinkin aamulla urheasti neljän veriputkilon näytteidenoton kyynärtaipeesta vaikka yleensä kammoan neuloja. Vertakin pitäisi taas luovuttaa, kun tulisi sopiva sauma ettei kuukauden sisään olisi flunssaa, allergisia reaktioita tai lääkekuuria.

Eiliseen palatakseni, se oli taas yksi karmea päivä. Päivän päätteeksi ajattelin etten ikinä jaksa enää salille ja käännyin kerran jo vastaanotosta pois, palatakseni uudelleen ja päättäessäni vetää ihan vaan kevyen lihaskunnon. Loppujen lopuksi vietin salilla yli tunnin laitteissa ja nautin joka liikkeestä. Nyt on tissilihakset taas kipeinä, mutta muutoin olo on loistava. Oikealla jalalla voisin kuukauden kuluttua uskaltaa ihan oikeasti spagaattia. Nyt se on niin lähellä, niin lähellä, mutta pelkään venäyttäväni paikat jos väkisin yritän. Silloin kun alkaa liikaa innostua, on paras painaa muutamaksi viikoksi jarrua. Pää ei ole vielä lähelläkään polvia, mutta kämmenet taipuvat kauniisti jalkapohjien alle ellei selässä ole jotain jumikramppia. Sivuttaisspagaattikin on edistynyt ehkä sentin sadasosan, niin mukavasti saa V-asennossa istuessa kyynärpäät lattiaan.

Nämä ovat suurenmoisen suuria saavutuksia kun lähtötilanne on ollut kuin jäykkäkouristukseen jäänyt hippo. :)

Treenikerrat: 35 Matkaa tavoitteeseen: 65 Paino: 63,8 kg

Tulipa tylsä blogipäivitys. Sitä se nälkä teettää. Joka aivosolu ajattelee seuraavaa ateriaa eikä keskity olennaiseen..

HAHHAHHAA! Uskallanko edes kertoa, että eilen illalla repesin, ratkesin ja ahdoin napaani tölkillisen pikkumaissia, ainakin 50g juustoa, ylimääräisen nutripatukan sekä puoli purkillista spicy sweet & sour kastiketta. Varmastikin sen vuoksi aamulla vaaka näytti samaa kuin eilen, tai ehkä 100-200g enemmän. Vatsaparka meni myös yllärilahjasta sekaisin kun suu ahtoi herkkuja vatsan täydeltä, joten olen aamun ripuloinut ja ollut helpottunut että asun edelleen yksin. Tänään palaan ruotuun ja ruokavalio näyttää tältä:

3 pussia nutriletin soppia

1 suklaapirtelö + maitokahvi aamikseksi, 1 patukka ennen salia ja puolikas jälkeen (pieniä protskupatukoita)

1 suklaajälkkäri ja tomaattiliemi illaksi

Nyt lupaamani kuva melko lailla lähtötilanteesta. Jo viime kesänä olin melko pulskassa kunnossa, 64 kg.. Lähtötilannehan nyt oli tuohon vielä + 2 kg, mikä on vähän liikaa kun ei omiin kuteisiinsa mahdu!

Huomatkaa miten pidän allikädet irti vartalosta ja yritän vetää vatsaa sisään, mutta silti vyö pömpöttää. Auringonvalosta huolimatta kaksoisleuka vaan väpättää, hyih. Kuva on siitä kiva että se vähän valehtelee silmälle. Olen pullukampi kuin kuvasta voisi kuvitella. Olin jo kuvanottoaikana, saatika nyt! Hyvä mittari varmaan ylipainolle onkin se, miltä oma kroppa tuntuu ja millainen olo siinä eläessä on. Itselläni on huono. Tavallaan kai myös onnekasta, että lihon vatsaan, tisseihin ja persuksiin ihan jumalattomasti. Vähemmän kiva on siinä vaiheessa kun tissit uhkaa lerputtaa ohi omien kuppien ja takamus turpoaa ulos jopa mukavaksi venyneistä muinaisista pikkareista joita normisti käytän enää yökylässä. Muutoinhan vetelen sikeitä aina alasti. Yöpaidat yrittävät poikkeuksetta kuristaa minut.

Vaan ei viimeistä päivää! Tänään on siis ollut viides päivä ja painoa on pudonnut hieman vähemmän kuin toivoin, n -1,8 kg. Melkein pari kiloa siis kuitenkin. Täysin orjallisestihan en tätä ole noudattanut, vaan hieman poluilta poiketen ja tilaisuuden tullen loppasuuna liveten. Hamstrasin kevätvarastoon eräästä tarjouksesta pari soppapakettia ja ajattelin ehkä hakea vielä toisen parin lisää. Tosin nämä  useamman pussin paketit eivät jostain syystä ole lainkaan yhtä hyvänmakuisia kuin viiden päivän pikastarttipaketissa! En tiedä mikä koostumuksessa mättää, mutta mansikkapirtelö oli taas vilttitossun tomuinen 15 kappaleen paketissa, kun taas starttipaketin mansikkainen oli mukavan pehmeä ja karkkimaisen makea. Jonkin sortin huiputusta!

Noh, tässä ollaan nyt kuitenkin sen verran hyvällä alulla etten ainakaan näillä näkymin kesken lopeta. Aion siis vetää nutrivaliota ainakin toiset viisi päivää, kenties vielä kauemminkin ja sittenkin edetä vain varovasti ruokavalioon uutta lisäillen. Vatsalaukku on sittenkin hieman pienentynyt, sillä lounaalla olin ihan täynnä jo syötyäni yhden kasvisliemen ja puolikkaan nutripatukkaa. Tosin lisään aina paljon reilummin annoksiin vettä kuin ohjeissa on. Aluksi se johtui siitä kun oli koko ajan nälkä.. Tunnussanoikseni muodostuivatkin: "Voisikonhan syödä tätä vielä hieman hitaammin", "kestäisikö siihen lisätä VIELÄ kerran vettä" ja "Joko se on loppu?! Taidan juoda vielä pari lasia vettä.. :( ". Minusta siis nutriletin ruuat ovat aika voimakkaan makuisia, -vaikka itse lisään chiliä melkein mihin sitä vaan voi lisätä, sekä suolaisia, joten ne kestävät minusta oikein hyvin runsaamman vedenkäytön kuin ohjeessa neuvotaan. Ihme siis, että vatsalaukku pienentyy kun tinttaan sinne välillä ämpärikaupalla vettä..

En mitenkään hirveästi ole enää näin "vanhemmiten" makean ystävä, joten olen korvannut joka iltaisen jälkkärin useimmiten muutamalla juustosiivulla. Niinpä jälkkäreitä alkaa kertyä varastoon pussi toisensa perään. Toisaalta tuosta ei takuulla ole haittaa, sillä T rakastaa rahkajälkkäreitä ja nyt voin kätevästi aina valmistaa itselleni puolet vähemmän energiaa sisältävän jälkiruuan nauttiakseni sen hänen seuranaan!

Nutrimauista testissä: Creamy veggie soup. Kummallisen jauhoinen tämäkin, sopassa tuntui myös ikävä, pistävä jälkimaku. Jos makuna olisi nokkosenpiikki, se olisi tämä. Vettä laitoin hieman vajaa 3 dl kun ohje ehdotti kahta. Plussana keitto oli mukavan paksua vielä näin jatkettunakin ja ainakin annos tuntui hyvän täyttävältä. Siitä, mitä makua keitto oikeasti edusti ei ole hajuakaan. Kai siinä vähän sipuli maistui. Tosin haukoin tämän melko vauhdilla ääntä kohden kun nälkä oli jo kiljuva!

Treenikerrat: Ei muutoksia. Olin tänään niin huolissani elämästäni että missasin bussin. Paino: n. 64.2. kg

p.s. Lupaan alkaa päivittää blogiani enemmin kuvin, sillä pelkkää tekstiä on aika raskasta lukea.

Nutritutin neljäs päivä.

Olen oppinut tykkäämään ihan ehdasti siitä mansikkapirtelöstä. Lutkutan pilliä pitkin herkkua ja kuvittelen sen olevan jotain parempaakin kuin maito-vesi-jauho-seosta. Suklaapirtelö saa edelleen irvistelemään ja jälkkärit ovat tosi keinotekoisen makuisia. Kuitenkin patukat alkavat olla miltei maittavia (vaikkakin tajuttoman makeita!), tomaattiliemi on oikeastaan kirpeähkön herkullista. Painoa on pudonnut kolmen vuorokauden aikana -1,5 kg, joten ainakin jotain on tapahtunut. Se, että alku on näin hidas ja takkuinen johtuu taasen siitä, että kun työpaikka on kerrankin tarjonnut parina päivänä lounasedun olen sen totta vieköön käyttänyt. Ensimmäinen lounas meni ihan kohtuuden rajoissa, mutta seuraava oli kuin kaikkien ruokavuorten everest. Ehdin ruokailemaan tullessa vain huokaista kollegalle jonkun asiakkaan takuulla langettaneen kirouksen ylleni, kun vesimukini kaatui ja aterimet sekä salaatti alkoivat uida ympyrää tarjottimellani. Sillä välin kun kumartelin anteeksipyyntöjä kokeille joiden tiski sai osansa hyökyaallosta, juoksin uutta vettä mukiini ja läiskin hätäpäissäni servettejä tiskiin lillumaan, täytti toinen kokeista huokaillen lautaseni kukkuroilleen täytettyjä paprikoita ja villiriisiä. Enhän minä voinut hihkaista että laihdutan ja haluan ihan minipikkiriikkisen annoksen, vaan kauniisti kiittäen otin kukkuroilleen täytetyn lautasen vastaan. Onneksi sain taiteiltua ruokakeon ja tarjottimen kunnialla pöytään, vaikken nähnyt riisivuoreni takaa edes mihin astua. Sain ihan tosissani lapioida ruokaa naamariin tuhotakseni sen julmetun keon täpötäysinä vaaputtavia paprikaveneitä, riisiä ja mukin täydeltä piimää. Olikin muuten onni, että se oli vesimukini jonka töytäisin vahingossa kumoon eikä piimä. Huh, onni onnettomuudessa! Ruokaa taas en voi jättää kun minut on lapsena niin tiukasti opetettu ajattelemaan moraaliselta kannalta ruuan poisheittämistä toisten kuollessa nälkään. Niinpä urheasti söin annoksen vaikka juuri kutistumassa ollut vatsalaukkuni lähetti aivoihin viestiä navan ratkumisesta. Ystävät kysyivät miksen voinut vain heittää osaa pois, mutta omatuntoni ei salli ja potisin sen nakuttavuudesta päiväkaupalla kun taas kilotkin karisevat nopeammin kuin omantunnon ääni vaimenisi. Jätänkin jotain syömättä äärimmäisen harvoin ja omatuntoni hyökkää armotta kimppuuni jos edes maito on pahentunut ja joudun sen heittämään pois. Itse asiassa suljen asian kohtuullisen pitkäksi aikaa pois mielestäni ja pilaantunut maito odottaa jääkaapissa yrittäessäni sulkea silmäni leväperäisyydeltäni. T marmattaa usein jos jotain vanhentunutta on jääkaappiin jäänyt, enkä tajua miksi edes jätän todistusaineistoa huolimattomuudestani. Kai se on jokin tapa näpäyttää itseään. Kuunnella nöyränä toruja tapahtuneesta.

Ulkona taas on ollut ihana ilma ja olen hyödyntänyt sitä viemällä tyttökissaani ulos. Mussukkani ei ole moksiskaan pienestä lumesta eikä kesäisin edes vesisateesta, vaan tutkii uteliaana pitkän talven jälkeen tuttuja maisemia. Toinen kissa valitettavasti joutui pari vuotta takaperin kahden irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi ja edelleen säikkyy kaikkea arvaamatonta. Sitä vienkin yleensä ulos vasta kun lumet ovat sulaneet ja illan hämärissä välttääkseni lapset tai muut äkkinäiset tapahtumat. Voi kun olisinkin saanut sen irtokoirien omistajan kiinni! Olisin räksyttänyt vielä pahemmin kuin ne pahaiset piskit ja saattanut näyttää hampaita, kännykän kameraa ja poliisilaitoksen numeroa. Niin pistää vihaksi kun toinen juuri opettelee ulkoilua ja sitten käy sellainen takapakki. Niinpä Hiiden, oman mustan pelkuripaholaiseni kohdalla ulkoilut ovat aina aluksi stressin ja kauhun paikka, kunnes uteliaisuus vie voiton ja parin viikon harjoitusten jälkeen jätkä alkaa vasta nauttia ulkoilusta. Mutta koiria Hiisi edelleen vihaa, Vihaa, VIHAA. Rinna, oma pieni kaunis tilkkuliinani taas ei ole moksiskaan ja sähähtääkin vain jos joku aivan liian tuttavalliseksi alkaa. Vähän täytyy myös häntää pörhistää, mutta parin tutuimman ulkoilevan koiran kohdalla saatetaan jopa varovasti haistella kuonoa. Hiisi taas muuttuu pörheäksi piikkipalloksi joka sylkee silmät palaen ja lähtisi soitellen sotaan riippumatta koiran koosta. Viime kesänä tosin otettiin pari varovaista askelta eteenpäin naapurin koiran kanssa, jota sai kurkkia rapun oven takaa. Eikä se ollut enää niin pelottavaa.. Ehkä ensi kesänä osa koiria pääsee kilometrin säteellä ohi ilman sotasähinää ja sylkemistä. :)

Muuten ei mitään uutta tähän pieneen elämään. Huvittelen katsomalla netistä kuvia tulevasta hotellistamme ja haaveilemalla lomasta..

Treenikerrat: Ei muutoksia. Paino: 64.5 kg (lähtöpaino oli 66 kg eli tuhdissa kunnossa oltiin kun olen tällainen 157.8 cm hukkapätkä) Tavoitepaino on 58 kg.

p.s. Marsa kyseli missä mun protskut on, vastaus on: siinä nutriletin patukassa ja salin jälkeen nautittavassa protskupatukassa. 10-14 päivää aion pitää vähän tiukempaa dieettiä ja sitten alkaa varovasti lisätä mm. kasviksia, pähkinöitä ja lihaa ruokavalioon. Ennen kaikkea opetella pienempiin annoskokoihin ja irti napostelukoukusta.

1. virallinen päivä

Eilen maistoin ensikosketukseni nutrilettiin ja voi järkytys että se on hirveää kuraa. "Suklaa"pirtelö maistui ihan siltä miltä näyttikin, eli likaiselta kuravelliltä. Nyt jos silmät laittaisi kiinni, voisi kuvitella vetelevänsä mummon vinnin vilttitossuun unohtunutta suklaajauhoa viidenkymmenen vuoden takaa. Miten jokin voi maistua niin.. tomuiselta?! Samaan kulinaristiseen elämykseen varmasti pääsisi sekoittamalla desi jauhomadoilla maustettua vanhaa vehnäjauhoa teelusikalliseen kaapin perukoille unohtunutta kaakaota, lisäämällä seisonutta kasteluvettä ja hölskyttämällä käsi vispaten koko hoidon sekaisin. Tämä jos mikä on sopiva rangaistus päästettyäni itseni pullahtamaan! 10 päivää tätä tuskaa ja kärsimystä? Kielen iloihin tottunut suppusuuni on varmasti sitruunalla näiden jälkeen enkä enää ikinä, ikinä, ikinä tee tätä virhettä uudestaan! Toisin sanoen liho likemmäksi kymmentä kiloa.

Mitä saliin tulee, en uskalla mennä tänäänkään. Ääni alkaa hetken puhumisen jälkeen raakkua ja kurkkua pakottaa, joten en viitsi kokeilla mitä tapahtuisi kuntoilun ohessa. Saattaisin ottaa hetken lukua salin lattialla kun nyt jo tahtoo portaiden kapuaminen huimata. Ärsyttävää. Rakastan liikuntaa ja tekee pahaa jättää pari treeniä välistä. :( Lisäksi en pääse ihanaisen Natan luokse häntä ja tyttöjä katsomaan vieläkään! Keljuttaa ihan kympillä. Toisaalta taas voin tänään pitää palkattoman käyttäessäni ensimmäistä kertaa elämässäni lakko-oikeutta. Takkiin tulee kun palkka on muutenkin pieni, mutta työnantajan ajamat uudistukset ovat niin pöyristyttäviä, etten voi mitenkään allekirjoittaa niitä. Sen enempää en jauha blogissani politiikkaa.

Mutta nutriletti, kutrinetti, lutranutti, ähäkutti.. Loppu "aamiais"pirtelöstäni ilkkuu sheikkeristä ja hampaat irvessä yritän nieleskellä juomaa. Ajatus siitä, että tätä on edessä 9 aamua ja monta välipalaa, tekee mieli parkua ja yrittää vielä ilman radikaaleja toimenpiteitä. Mutta tunnen itseni. Jos olen päässyt kerran pahasti lipsumaan, ei siitä palauta kuin parin viikon tiukka ja tarkkaan suunniteltu ateriakokonaisuus. Toivon mukaan tämän kuurin jälkeen kestää toiset 10 vuotta ennen kuin päästän itseni pullahtamaan malliksi ilmapallo. ..Kiitos jälleen heille jotka muuta vakuuttavat, mutta kun farkut vinkuvat tuskasta ja hameesta napit singahtelevat kuin ammukset eri ilmansuuntiin, alkavat olla vitsit vähissä ja nauru pyllyssä. Naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä, etteivät ne rakkaimmat rätit jäisi käyttämättä. Viimein olen onnekkaasti pudistellut kurkkuuni viimeisetkin tipat nutripirtelöäni ja seuraava tuska on vasta huomenaamuna! Myöskin nettivinkeistä viisastuneena sekoitin sentään aamupirtelööni veden lisäksi desin maitoa ja saatoin paikoin kuvitella juovani vaikkapa vain harvinaisen pahanmakuista proteiinipirtelöä jauhojuoman sijasta. Ei, en ole koskaan maistanut proteiinipirtelöitä mutta eivät ne varmasti paljon tämän paremmaksi tulisi. Niihin siirryn liikunnan jälkeen kunhan olen ensin muutamia ylimääräisiä kiloja karistellut. :)

Treenikerrat: Ei muutoksia

Lisäys: Kappas vain. Kuvittelin saaneeni paketin josta puuttuivat valmistusohjeet, mutta sieltähän ne tupsahtivat ihan paketin pohjalta, kahden annospussin välistä esiin. Tein siis ihan vain järjellä arvioiden pirtelöni pariin desiin nestettä, kun oikeampi olisi ollut 2,5 dl. Nooh, ensi kerralla sitten oikein ja toivottavasti tomun maku hieman lientyy. Nyt pääsen lempipuuhaani, ateriarytmin suunnitteluun! Noudattaessani tarkkaa ruokavaliota, lempijuttujani on kalenterista katsoen suunnitella ateria-ajat eri päivärytmien mukaan. Mitä missäkin vaiheessa ja missä järjestyksessä. Ihme, etten koskaan ole sairastunut anorexiaan. Tosin ortorexian lievä muoto on ihan tuttu juttu ja sitä osaan nyt vanhempana varoa. Minusta vain yksinkertaisesti kaikenlainen suunnittelu on vain niin kamalan kivaa! :D

Nyt tarvitaan jo järeämpiä toimia. Paisun kuin pullataikina ellen pian tee jotain. Niinpä alan tänään keventää ruokavaliotani ja huomisesta eteenpäin lipitän viiden päivän kuurin nutrilettia. Aluksi mietin että 30 e on järjetön hinta viiden päivän jauheista, mutta sitten aloin miettimään että sehän on suht sama millä hinnalla ostaisin ruokaa samalla aikavälillä. Aion kuitenkin syödä kevyen välipalan päivinä jolloin käyn salilla sekä juoda joko palautusjuoman tai soya alpron salin jälkeen. Lähinnä haluan myöskin tästä tajuttomasta napostelutarpeestani eroon. Oikotiehän laihdutukseen tuo ei ole, mutta alkusysäys joka voisi antaa toivoa toivottoman tuntuiseen tilanteeseen.

Tänään jää treeni välistä. Heräsin aamulla klo 6:20 kipeään kurkkuun joten tämän päivän otan varsin rennosti vaikka alunperin piti tehdä salilla 45 min aerobista ja 45 min lihaskuntoa. Ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta aloittaa nestebuustaus laihdutukseen kuin kipeytynyt kurkku, jolloin ei edes tee mieli mitään kiinteää ravintoa! :)

Tänään aion nautiskella pari soya alpro-juomaa (joo no ne ei ole kauhean vähäkalorisia..)

Tomaattimurskakeittoa jota on maustettu kermaviilillä (kevyellä sellaisella)

Maitokahvin imaisin jo aamutuimaan

10 litraa teetä (eri teelaatuja, osa maidon ja ehkä himppasen hunajaa kanssa nam)

pari sellaista mukin mittaista pussikeittoa.

Ehkä hieman partaäijäjogurttia + ehkä muutama siivu juustoa

Näillä eväillä aloitetaan ja nutriletin viiden päivän kuurilla jatketaan. Plus vähän raejuustoa ja vastaavaa että salilla jaksaa hyytymättä. En halua kutistaa alkeellisia papujani takaisin itämisasteelle nyt kun ne alkavat ujosti jo esiintyä.

Treenikerrat: 34. Matkaa tavoitteeseen: 66.

Sain kuulla että lähimarketissani on kunnon tarjous kerrankin. Useita eri hedelmiä euron kilohintaan! Ei muuta kuin kauppakassi kouraan ja askel kohti pohjolan luvattua keidasta. Mukaan lähtikin mangoa, taateleita, rypäleitä, verkko- ja hunajamelonia, banaaneja, aprikooseja, avokadoja, luumuja ja omenoita. Uskomatonta! Pitkään olen haaveillut että voi kun voisikin ostaa budjetista huolehtimatta juuri mitä haluaa hedelmätiskiltä, ja tässähän se toteutuikin. Koska muutenkin pinnistän kohti terveitä elämäntapoja ja painonlaskua, ostin myös hyvillä mielin tarvikkeet kevyeen kasvissosekeittoon jota voin iltapalaksi lipitellä.

Tästä viikosta on varmasti tulossa yksi elämäni terveellisimpiä. Eväiksi töihin voin ottaa hedelmiä ja leipää, lounaaksi puputtaa salaattia ja lämpimänä ateriana huitaisen naamaan soppaa.

Salille en tosin taida päästä kuin kahdesti mikä harmittaa ihan hirveästi. Haastoin itseni eilen bodypumpissa oikein kunnolla ja pistin rohkeasti lisää painoja tankoon. Arvaahan sen että tänään hauikset ja muut habat huutelevat hoosiannaa eikä treenaamisesta olisi tullut yhtään mitään. Muuten tällä viikolla onkin tiedossa iltavuoroja (ja 10 päivää putkeen töitä, yäääh!) joten ainoa inhimillinen mahdollisuus ehtiä salille on torstaina. Mutta silloin onkin tanssillinen tunti mikä on ehdottomasti lempparini. :)

Nyt taidankin väsätä herkullisen hedelmäsalaatin jälkiruuaksi. Kastikkeeksi laitan maustamatonta jogurttia ja mausteeksi tilkkasen vaniljaa. ...Paitsi että huomaankin valtaosan hedelmistä olevan tietysti raakoja. Avokadoista nyt huomasin sen heti paikalla ja hyvää kannattaa odottaa, mutta myöskin miltei kaikki loputkin ovat syötäviä vasta muutaman vuorokauden jälkeen. Noh, eipä tuosta lannistuta. Ei muuta kuin odottelemaan kieli pitkällä. :)

Kuntoiluvimmani uusin aluevaltaus on perä pitkällä lykkiminen potkulaudalla nimeltä Pippuri.
Koska pyörän etsintä alkoi vaikuttaa jo miltei toivottomalta, tein heräteostoksena edullisen löydön. Pikkuruisen mutta ihan mukiinmenevän potkulaudan. Talvella tällä tuskin tekee muuta kuin pitää muistona kesästä, mutta keväästä syksyyn pienellä potkulaudalla tulee varmasti viiletettyä.

Nyt parin päivän koeajon jälkeen olen todella tyytyväinen, huolimatta pienistä puutteista. Kyseessä on todella karvahattumalli vailla minkään valtakunnan ylimääräisiä varustuksia, ei edes rinkutikelloa mistä iso miinus valmistajalle. Sellaisen tämä tarvitsisi ehdottomasti kun alamäessä viipottaa jalankulkijoiden ohi letti pitkällä! Ylämäkeen meno aiheuttaa hikikarpaloita, puhinaa ja puuskutusta sekä ihan oikeasti pientä irvistystä. Alamäkeen taas voi körötellä niin coolisti kuin pokka antaa myöten lelunnäköisellä ajokilla. Paitsi että pakarat ja reidet saavat tämän vekottimen kanssa todella extratreenauksen, potkulautailu on ihan pirun kivaa! Vauhdilla viilettäminen onnistuu helposti ja ylämäkeen menokin on punnertamisesta huolimatta oikeasti hauskaa. Sitä millä vauhdilla vekottimella oikeasti pääsee, en vielä ole uskaltanut kypärättä testata. Kypärä onkin hankintalistan prioriteettilistan ykkösenä, yritän metsästää jostain jonkin edullisen ja hyvän mallin.

Lauta on oikeasti mallia astinlauta, 2 tasakokoista pientä umpirengasta ja ohjaustanko. Näin ollen pieninkin muhkura tai monttu tiessä saa laudan villisti väpättämään eikä hiekkatiellä tai pehmeällä alustalla ajo onnistu lainkaan. Epätasaisella alustalla potkulauta taas tärisee niin että paikat lentävät hampaista. Kädet tärisevät myös vartin vielä ajon jälkeen mikäli menee mukulaista tietä, joten tämä on ehdottomasti cityihmisen ajokki. Maanteillä tai tietyöosuuksilla sillä ajaminen on silkkaa itsemurhaa. Myös kovassa vauhdissa kannattaa olla varuillaan, sillä lauta yksinkertaisesti kieltäytyy ottamasta ohjausta vastaan jos tiehen osuu nypykkä, vähänkään isompi halkeama tai ruusunmarja. Jarru sen sijaan on varsin oiva vaikka vauhdinhurman toppuuttelu kannattaa aloittaa viimeistään viisi metriä ennen suojatietä tai dead endiä.

Lauta on ihan poskettoman kevyt, painaa n. 3,5 kg minkä vuoksi potkiessa kannattaa olla varuillaan ettei nojaa liiaksi taakse. Allekirjoittanut ainakin meinasi ensi kertoina lentää tyylikkäästi takalistolleen laudan lähtiessä intopinkeänä keulimaan. Ehdoton plussa on myöskin pieni koko. Tätä ei tarvitse jättää kaupan ulkopuolelle pitkäkyntisen ulottuville, vaan laitteen saa näppärästi kasaan alta kymmenen sekunnin. Eikun olkapäälle ja asioita hoitamaan. Potkulautaa aloin hempeänä hetkenä alamäessä nimittämään mielessäni Pippuriksi sen pienen koon, mustan värin ja pippurisen vauhdin vuoksi. Hellittelynimenä kulkee myöskin Kirppu, ihan vain koon ja hyppyominaisuuksien vuoksi. Yritän vastustaa kiusausta alkaa temppuilemaan vaikka pieni kokeilu houkuttelisi. Tämän keksin sattumalta jouduttuani vauhdissa tekemään pakkopompun väistääkseni isomman roson tiessä. Kylläpä hyppäsikin pienesti ja sievästi ajokkini kun oli tosi kyseessä! En silti halua hajottaa Pippuria, joten pyrin pidättäytymään hypyistä ja muista naurettavuuksista jo sen hyvinvoinnin vuoksi. Sitäpaitsi kolmikymppinen pienen potkulaudan päällä on jo kyllin naurettava näky ihan sellaisenaan, ilman ylimääräisiä venkoiluja. :D

Pyörää sekä tarvitsen että himoitsen edelleen, joten jos Wiilean kanssa saamme jotain sovittua niin olen hyvin kiinnostunut pyörästä. :)

Jostain syystä olen kaksi päivää himoinnut kylmää tomaattikeittoa, vaikka aiemmin moinen olisi ällöttänyt. Löysin kivan ohjeenkin, joka sisälsi kaikenlaista kalttausta ja kovaa työtä, joten päätin vähän oikaista ja kaataa tieltä aitoja.

Alkuperäinen ohje ehdottaa kypsien tomaattien dippaamista kuumaan veteen ja kuoren poistamista, minä poimin market-laarista maustamatonta tomaattimurskaa. Sitten hienonsin erehtymättömin puukoniskuin sekaan muutaman varsisellerin varren, ison lorauksen tomaattimehua, puolikkaan kurkkua ja mausteeksi yrttisuolaa. Merisuola ja mustapippuri olisivat olleet kyllä takuulla parempi vaihtoehto. Surautin koko hoidon kevyesti sauvasekoittimella, tiputtelin mausteeksi aivan jumalaisen hyvää oliiviöljyä ja nautin patongin puuttuessa ruisleivän ja juuston kanssa. Tuohon seuraan kyllä varmasti sopisi aivan loistavasti parmankinkku ja lämmin, rapsakka patonki.

Allergiavapaat kirpeän hedelmän ystävät voivat puristaa sekaan sitruunamehua, antaa takuulla hyvän säväyksen. Alkuperäisessä ohjeessa taidettiin myös muuten mainita sipuli, mutta sitäkään en voi syödä sekä tietysti valkosipuli, mitä olisin kernaasti laittanut ellei se olisi kuivunut kuorensa sisällä surkean pikkuriikkisiksi kiviksi kaapissa. Päällä oli enää muhkea kerros kuorta ja keskellä pakettia ropisevia kynnentynkiä.

Koska varsiselleri on luonnostaan suolaisen makuista, kannattaa suolan osuutta säästellä ja maistella kun soppa on hetken kylmennyt ja maustunut. Kaloreita tässä kevyessä ihanuudessa on ehkä puolikas lusikallisessa, joten anti mennä vaan sen minkä napa vetää.

Toissapäivänä kävin kuntosali 30-minuuttisella, eilen astangapainotteisessa joogassa. Ensi viikolla aion tähdätä kolmeen käyntikertaan salilla. Jospa vihdoin saisin kunnolla liikunnan harrastukseksi ja habaa hauikseen. Tavoitteeni ovat realistiset. Kesään mennessä hätätapauksessa hieman jännittyvä läski muutetaan vähintäin herneen mittaiseksi muskeliksi. Kesällä voin jo uimarannoilla pullistaa pientä papua ja antaa kadehtivien katseiden pyyhkiytyä pikkuisesti pullahtavan habani yli. Kunhan pingotan hauista, niin pieni lihaspallero sieltä pulpahtaa, odottakaapa vain.
Harmi sinänsä, että aloitan oikeastaan ihan nollapisteestä. Kroppa tärisee kun pitäisi hetken pitää kaikkia uinuvia lihaksia toiminnassa vaikkapa jossain astangakiemurassa. Lihakseni eivät vielä taida tietää olevansa oikeasti olemassa. Joogassa keho nitisi ja natisi, selkä rusahteli ja naksahteli, kipeä ja jumiutunut iskiashermoni vinkui kireällä kuin viulunkieli silti suostumatta päästämään irti kuristusotettaan koipilihaksesta. Mutta jospa se siitä venyisi ja antaisi periksi. Ei ole kiva kun on koko ajan vasen alaselkä ja persaus kipeänä yhden kireän lihasjumin vuoksi. Viimevuotinen sulavuuteni saada kämmenillä jalkapohjista kiinni on muisto vain, ja olen kauempana spagaatista kireine iskiaksineni kuin koskaan. Voin kuvitella miten lihakseni vetäytyvät kiukkuiseen sumppuun yrittäessäni venyttää niille lisää liikkuvuutta. Vihamielisinä ne ryhmittyvät kivuliaiksi kramppirykelmiksi ainakin yläselässäni. Pahoin pelkään, että joudun ottamaan särkylääkkeen selvitäkseni tänään työpäivästä.
Mutta ehkä ne vielä huomaavat miten paljon kivempi olisi kasvattaa mureaa habamassaa löllyvän läskin sijaan ja suostuvat vielä yhteistyöhön. Kun vielä saisi syötyä terveellisemmin.. Tänään olen nakerrellut fetajuustoa, syönyt pussillisen nuudelia ja aamiaiseksi valkosipulilevite-leivän fetamurusilla. Nyt on jo ähky. Huomenna tsemppaan ruokavalion kanssa enemmän!

Ihan huvin vuoksi tämän päivän mässäilyt:

2 paahtoleipää, 4 siivua juustoa, maitokahvi
banaani, nektariini
150g possua, 3-4 isoa salaatinlehteä, 3 kirsikkatomaattia, vajaa dl raejuustoa, pätkä kurkkua
1 dl partaäijää, 4 aprikoosia

Olen kylläinen. Alan tajuta miten hirveitä määriä sapuskaa olen aiemmin vetänyt. Tuosta en hirveästi uskalla enää nipistää kun huomenna alan treenaamaan. Treeni kuitenkin vaatii polttoainetta. Silti tuo loppuillan herkuttelujogurtti tuntuu ylimääräiseltä ja poden siitä huonoa omatuntoa. Sinänsä turhaan, sillä kalorimäärä on melko alhainen. Onneksi tänään tuli käveltyä runsaasti töissä ja lisäksi vielä etsittyä hiki hatussa puolisentoista tuntia hametta. Eikös shoppailun pitäisi kuluttaa energiaa? :)

Olen jumalattoman kiukkuinen. Nukuin älyttömän huonosti, heräsin liian myöhään ja nyt syön raivolla pientä aamupalaani ja tekisi mieli tiuskia kenen hyvänsä suuntaan. Ongelmana vain on, ettei väsynyt mutta sitäkin ärhäkämpi mieleni keksi nyt mitään nasevaa sanottavaa kenellekään. En jaksa takoa idiooteille netissä päähän että musta ei ole valkoista eikä maailma mustavalkoista, enkä alkaa etsiä historiallisia tosiseikkoja ja käyttää koko vapaa-aikaani siihen. Jos ovat idiootteja, niin sitten saavat ollakin. Kuka minä olen noita pikku pällejä valistamaan harmaan eri sävyistä.

Laihdutus junnaa paikoillaan. Tai sitten olen pudottanut muutaman sata grammaa. Sekin on ärsyttävää etten omista digivaakaa, vaan vanhan kunnon mittariversion joka ei koskaan näytä tarkkoja lukemia. Lisäksi mittari elää ihan omaa elämäänsä, joten pidän sitä yleensä suosiolla puoli kiloa plussan puolella. Tällöin saa todennäköisesti realistisen tuomion, mutta voi aina lohduttautua sillä että se myöskin saattaa näyttää hieman plussan puolta.

Minua ei huvita mennä töihin! Haluan jäädä kotiin luimimaan piiloon pedin alle! Ryömimään peittojen ja vällyjen väliin, halimaan mr. T:n tyynyä ja nukkumaan pois pahaa maailmaa! Voi olla, että puolikuntoisena töissä oleminenkin käy voimille ja olen siksi näin saamarin pahalla päällä.

Niin ja haluaisin erittäin kovasti kirjoittaa pari proosallisempaa joutilasta hetkeä taas ideariihen (nata, olen syvästi pahoillani että rosmosin ideapankkisi nimen ja muunsin sitä noin läpinäkyvän vähän, minulla on tällä hetkellä vakava puute mielikuvituksesta mutta uusi nimi on työn alla!) kategoriaan. Tarinat ovat melkein valmiina päässäni, mutta ei yksinkertaisesti riitä aikaa missään välissä pistää kolmea tuntia kirjoitustyöhön. Hemmetin rehellinen työ!

Voi tätä elämisen iloa! Päivä meni ohi pärjäten parilla kananmunalla sekä sellerinvarrella, ja nyt illalla saan syödä 200 g lihaa, salaattia, kurkkua sekä hedelmiä. Alunperin tarkoituksena oli venyttää illallista yhdeksään asti, mutta himo kasvoi liian suureksi ja puputan nyt ihkaonnellisena isoa lautasellista kurkkusalaattia missä on salaatinkastikkeen sijaan pikkurippusia jauhelihaa. Ja tämän jälkeen voin vielä syödä hedelmiäkin!

Noh, itse asiassa aloitin jo syömällä banaanin.

Mr. T:n syntymäpäivät lähestyvät vauhdilla ja toistaiseksi olen laiskotellut mitä tulee vyötärömakkaroiden kadotusprosessiin. Nyt kun aikaa on enää 10 päivää, on aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Toisin sanoen, poistaa nesteet ja nähdä nälkää. Tavoite: -3 kg, aika: 10 päivää. Aion kiduttaa itseäni vanhalla kunnon vissy-sairaaladieetillä missä syödään lähinnä proteiinipitoista lihaa, hedelmiä ja kasviksia. Toivon mukaan myös vatsalaukku kutistuu naftimmaksi ja pääsisin hyvällä sysäyksellä terveellisempiä elintapoja kohden. Olin pitkään taas napakammassa kunnossa, kunnes koko kesän ja syksyn herkutteluiden myötä paisuin vakaasti puolen kilon kuukausivauhtia kunnes housujen vyötäröt alkoivat kovasti kiristää.

Tiedän, että olisi mahdollista saada jopa -5 kg 10 päivässä tuota noudattaen, mutta lukuisten ruoka-aineallergioideni vuoksi joudun vähän muuntelemaan dieettiä. Pavut, sitrushedelmät (yms) ja pinaatti täytyy korvata vähän vastaavilla tuotteilla. Tosin pinaatille en ole allerginen, mutta jostain syystä minulle iskee vastustamaton tarve puhua norjaa heti kun yritän nielaista moista mössöä. Se on vain jostain syystä niin kuvottavaa ja iljettävää. Saman reaktion saa aikaan ihan normi kaurapuuro. Minulla ei ole mitään makua vastaan, mutta se niljakkuus kun jotain limaista ja möykkyistä on menossa kurkustani alas.. En vain pysty!

Mutta niin. Tämänpäiväinen ruhtinaallinen ruokavalioni käsittää:

Aamupala: Tee maidolla (ei kuulu dieettiin, join vain kun himoitti, sitäpaitsi alun täytyy olla lempeä), kuppi maitokahvia (kahvin pitäisi olla mustaa, mutta se on niin ällöpahaa ettei tosikaan), kaksi paahtoleipäpalaa (pitäisi olla sämpylä, mutta koostumus on sama ja leivät pilaantuvat jos niitä ei syö pois)

Lounas: Kaksi keitettyä kananmunaa (luomua toki) ja varsiselleriä (varsiselleri esittää nyt pinaatin osaa. Lisäksi minulla sattuu olemaan varsiselleriä jääkaapissa ja se pilaantuu jos sitä ei syö pois)

Illallinen: 180 g grillattua pihviä, vihreää salaattia ja kurkkua ja hedelmiä

Arvatkaa kahdesti odotanko jo kieli pitkällä illallista. Ai niin. Ekana päivänä ei saanut syödä aamupalaa. Voi ketun ketun kettu. Ehdin syödä puolikkaan paahtoleipää, mutta aion heittää loput pois. Illalla on vielä jooga, joten yritän varmaan ajoittaa "lounaan" tuntia ennen joogaa etten ole kuolemassa nälkään kesken tuntia.

Hmm hmm. Dieetin alku näyttää nyt vähän takkuavan, mutta eiköhän se siitä. Miinus kolme kiloakin tuntuisi itsestä tosi kivalta sitten juhliin mennessä. En haluaisi olla ihan näin toivottoman näköinen ja kokoinen sotanorsu siellä.