Jos joku mummeliini tai papparainen nyt tuee vastaan ja alkaa sen iänikuisen länkytyksen että pitää arvostaa "..kun on tuollainen nuori ja terve" niin alan kirkua! Pistän kädet korvilleni ja huudan kunnes ikkunat särkyvät, talot romahtavat kasaan ja lintuja putoilee kuolleena taivaalta. Sain pitkästä aikaa taas astetta vaikeamman allergisen reaktion. Söin vahingossa minulle tarjottua purkkaa josta ensi puraisulla tajusin sen olevan appelsiinia. Ei muuta kuin purkka sylkäistyksi käteen, roskikselle, huolellinen käsien ja suun huuhtelu ja silti tiesin että se oli myöhäistä sillä hetkellä kun purkka kosketti kitalakea.

Kurkun kutina alkoi tunnin kuluessa, luojan kiitos mitään anafylaktisen shokin tujumpia oireita ei tullut, kunhan yskin yöllä. Mutta tiesin, tiesin ja tiesin, että ennemmin tai myöhemmin, n. viikon sisällä tulevat pitkät ja pirulliset iho-oireet. Ensin iho kutisee, sitten se hilseilee, sitten se kuoriutuu ja hilseilee ja alta paljastuu tajuttoman kipeä, kosketukselle arka veresliha. Olisin hyppinyt seinille jos koko kasvot olisivat joutuneet siihen, mutta nyt ainoastaan selkä, silmien punoitus, leuka sekä leuan alunen joutuivat randomina allergiapirujen kohteeksi. Kosmetologit ja iholääkärit varmaan saisivat slaagin itsehoito-ohjeistani: Minä tyttö kun otan omaoppiset hellät kuorintatavat käyttöön ja ennemmin hivenen joudutan sitä ihon kuoriutumista kasvoista kuin kuljen ympäriinsä kuin hilseilevä suohirviö.

Niinpä kuorin kunnes halkeillut iho on poistettu ja kudosneste tihkuu esiin, puhdistan sen ja huitelen käsillä silkasta tuskasta kuin kaulasta katkaistu kana. Seuraavaksi isken kortisonirasvaa ja tiristän tuskanvettä silmistä. Kosteusvoidetta ja epämääräistä manailua, käsien viuhtomista, kyynelten valutusta ja lopuksi paksuakin paksumpi kerros meikkivoidetta missä vaiheessa kipu on yleensä vaimentunut kuumottavaksi tykytykseksi. T'ätä toistellaan muutamana päivänä peräjälkeen kunnes oireet alkavat helpottaa. Harmi että olen taas vaihteeksi pelkkä köyhä kökkiäinen. Markkinoille on ilmestynyt huipputehokas protopic-niminen voide joka toimii kuulemma loistavasti, mutta se maksaa kultaa ja jalokiviä ja meikäläisen palkkapussille on vielä parin viikon matka.

Miksi maailmassa rääkkään ihoani noin? Eihän se olisi maailmanloppu vähän aikaa kuljeksia ympäriinsä nahkaansa luovan käärmeen näköisenä? Mutta minulle ulkonäkö on arka paikka, pakkomielle ja hysteerisen huolehdinnan kohde. Entisenä atoopikkona (nykyisin liki oireeton) käytän elossaoloajastani huomattavan määrän vaatimattoman ulkonäköni huomaamattomana ja vaatimattomana pitämiseen. Yleisen arvostelun tai huomionkohteeksi joutuminen on kauhistus, mitä jos juuri sellaisella hetkellä minulla onkin silmät punaiset tai jossain kohti kuivaa ihoa ihottumaläiskin koristeltuna? Saan slaagin ja piiloudun vaatteisiini yrittäen kovasti maastoutua taustaväriin kuin kauhistunut kameleontti.

Kaksi viikkoa kestivät allergiaoireet tällä kertaa. Nyt alkaa helpottaa vaikka edelleen sinne tänne ilmestyy ihottuma-alueita ja urtikariaa (nokkosihottumaa). Kiukuttaa olla näin perkeleen allerginen, ikuinen ongelmatapaus ja murheenkryyni. Mutta näillä eväillä mennään..