Minä olisin ollut jo valmis lyömään hanskat tiskiin, lähtemään nostelemaan, luovuttamaan. Mutta hän pakotti minut puhumaan ja kertomaan mieltäni painavat asiat, otti syliin vaikka olin juuri käpertynyt ihan pieneksi, piikkiseksi palloksi siihen viereen kuin pahansisuisesti pörhistelevä siili. Lopulta suustani purkautui se miksi kärttyilin ja halusin vain lepoa ja rauhaa. Päästin ulos sen pahan olon ja kiukustelin vaikka toinen veti minut ihan kiinni kainaloon, katsoi silmiin ja kurkisti sieluun. Sieltä lensi musta lintu vapauteen, siipiään räpytellen ja sydäntä nokkien. Mutta hän puhalsi sen linnun siipiin ja paha putoili nokihöytyvinä pois, kunnes mieleni musta lintu liversi kauniimmin ja siivet muuttuivat keveämmiksi kuin ilma ja painava kivi vierähti sydämeltä, kieri ja muuttui kristalliksi. Kristalli loisti ja taittoi tuhansia onnellisia kuvia, ja me voisimme valita niistä minkä hyvänsä.