Olen liian laiska seurustelusuhteeseen. Käyn töissä, yritän tehdä omia juttujani ja sen kaiken keskellä olisi niin vtun kiva joskus rauhoittua, mutta silloin kun olisi vapaa viikonloppu niin se on täynnä tekemistä ja touhua. Tuparit, synttärit, toiset tuparit, häät, grillijuhlat, taas synttärit, tänä viikonloppuna koko kallisarvoinen lauantai kuluu 4x julkisissa istumiseen siirtyessä paikasta toiseen ja koko vttu stanan ajan pitää edustaa, olla iloinen ja hymyilevä ja tiristää loputtoman väsymyksen alta vielä yksi herttaisen hauska kohteliaisuus. Mä teen tätä työkseni jo 5 päivää viikossa. Ja vapaa-aika kuluu samoissa merkeissä! JIPPIIII!

Ei käsitetä väärin.. Aluksi se oli todella kivaa. Tapasin uusia ihmisiä, bileitä, leikinlaskua, viiniä ja naurua. Mutta nyt.. Sen kerran kun minulla on vapaa viikonloppu se menee takuuvarmasti jossain hlvetin bussissa ja junassa istumiseen puolet ajasta, ja toisen puolen ajasta olen itselleni tuntemattomien ihmisten seurassa istumassa sohvalla ja hymyilemässä ei-millekään kun en ketään oikein tunne. Joo, tutustun ja sosialisoin, mutta sitten voi vierähtää tuntikin ettei minulla ole oikeastaan mitään tekemistä kuin.. istua. Istua ja miettiä miten paljon mieluummin olisin kotona. Nukkuisin ahh, viikonloppuisin pitkään eikä tarvitsisi laittaa heti aamusta herätyskelloa! Nyt minun pitäisi olla miltie jo menossa seuraaviin kekkereihin. 30 min aikaa imuroida asunto, käydä suihkussa, silittää vaatteet, söpöstäytyä ja tälläytyä ja sitten lähteä.

Vttu sanon minä. Seurusteluni kiikkuu vaakalaudalla jossa toisella puolen on hirttoköysi joka kiristyy koko ajan, ja toisella puolella odottaisi yksinäinen vapaus..