Heräsin ihan liian aikaisin. Olisin halunnut nukkua jolloin ei tarvitse tiedostaa todellista elämäänsä eikä ajatella. Vaikka uneni oli painostava painajainen, se oli tuhat kertaa parempi kuin tyly todellisuus jonka jouduin kohtaamaan herätessäni. Ellei rakkoni olisi ollut jo halkeamaisillaan ja toinen kissani teurastanut rapisevia papereita, olisin varmasti vielä yrittänyt pyörähtää uudestaan unten maille. Vastahakoisesti nousin ja sen jälkeen aloin kuumeisesti miettimään tekemistä. Väkersin joulukortteja, siivosin, pian käyn varmasti epämääräisten tavararöykkiöideni kimppuun ja kaivan imurin kaapista. Yritin jo aamulla täytellä blogia, mutta kaikki sanat olivat kaikonneet ja sisälläni oli vain humiseva tyhjyys. En keksinyt mitään millä tavoin olisin voinut kuvailla tuntemuksiani koska niitä ei ole. Olen tyhjä, ontto, pelkkä kuori.

Nyt tämä kuori jatkaa suurta siivousprojektiansa. Onneksi pian täytyy lähteä töihin. Siellä ei ehdi ajatella.