Tänään bongasin ihan fyysisesti tulevan pikkuiseni. Acerin miniläppärin, jolle voin pistää näppärästi ajatuksia vaikka bussimatkalla. Siitä en tiedä tuleeko tärisevässä bussissa kirjoittaminen pikkuläppärin sormista luiskahdellessa toimimaan, mutta pakko on kokeilla! Tuntuu kauhean turhauttavalta kun en saa ajatuksia kirjoitettua silloin kun ne liitävät mielen päällä. Mutta mutta.. Pikkuinen oli hirveän kallis keskustan putiikeissa, joten joudun menemään aina ruoholahteen asti noutamaan safiirinsinistä murustani. Olen kiltisti ja ahkerasti kieltäytynyt kielen iloista ja pistänyt kaiken ylimääräisen säästöön, ja nyt olen enää 150 euron päässä pienokaisesta! Tui tui pieni safiirinsininen söpykkäni! Tule mamman sylkkyyn niin kirjoitellaan taruja..

Tiu tiu, olen niin iloinen tulevasta läppäristä!

Paitsi että sitähän ei sinisenä ollut varastossa. Täytyy yrittää kinuta, itkeä ja lahjoa kannettava nopeammin liikkeeseen kuin kuukaudessa. Taidan livauttaa pientä ylimääräistä jos se kannustaisi salakuljettamaan jostain piilokellarista pienen sinisen läppärin minulle. Tai sitten olen vain niin ihanan supermegamukava asiakas, että saan läppärini heti kun sellaisen joku siellä vain hyppysiinsä saa!