Lueskellessani blogeja törmäsin mielipiteeseen, jonka mukaan nykyinen itsenäisyytemme ei ollut sen sodan ja yksittäisten uhrausten arvoista mitä meillä nyt on. Se sai minut miettimään, mitenkähän veteraanit suhtautuisivat tuollaiseen katsantokantaan? Todella suuri osa osallistui sotaan suojellakseen maataan, läheisiään ja perhettään, vaikka aivan varmasti moni päätyi rintamalle myös vasten tahtoaan. Itse arvostan suuresti sitä, millainen pohja itsenäiselle Suomelle tuolloin luotiin. Olen itse aivan liian nuori ja historiantuntemukseltani vähäpätöinen edes kuvittelemaan millaista elämän on täytynyt tuolloin olla. Olen kuitenkin lukenut kirjoja, olen keskustellut entisten lottien ja sotaveteraanien sekä heidän ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Kaikki tuntemani ovat ylpeitä taisteltuaan Suomen itsenäiseksi, huolimatta siitä hinnasta minkä se on vaatinut. Olen tietysti täysin jäävi sanomaan, että olen iloinen että he päättivät tuolloin nousta kapinaan, olla nöyrtymättä kohtuuttomien vaatimusten edessä ja tekivät valtavia uhrauksia, sillä itse olen saanut syntyä valmiiseen maailmaan. Mutta minusta on jotenkin surullista todeta sota sen myötä tulleiden ikuisten arpien vuoksi täysin hyödyttömäksi, että parempi kun sitä ei oltaisi käyty. Kuinka moni, suurelta osin jo edesmenneistä veteraaneistamme olisi jättänyt käymättä sodan jos olisi tiennyt miten se heidän elämäänsä muuttaa? Entä jos olisimme nyt neuvostoliiton jälkeinen, taloudeltaan heikko ja korruptoitunut maa? Kuinka moni veteraani haluaisi lapsilleen ja lapsenlapsilleen ne mahdollisuudet, jotka nyt on tarjottu? Sitä miten Suomen olisi neuvostoliiton alaisena käynyt, emme tiedä. Voimme vain arvailla ja vertailla tilannetta entisiin itäblokin maihin tai lähinaapureihin, Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Jossain niillä main mekin olisimme.

Itse olen iloinen siitä mitä tuolla sodalla saavutettiin. Sotaa on turha glorioida tai ihannoida, mutta sitä millaisia ihmisiä ääriolosuhteissa nousee esiin ja heidän tekemisiään ei voi kuin ihailla. Minusta on vähättelyä väittää muuta. Mutta inhimillinen tuska ja kärsimys saa aina kaikilla tunteet pintaan. Omille rakkailleen toivoisi parempaa, toivoisi voivansa ottaa kantaakseen osan heidän taakoistaan. Siksi tämä on aihe, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Olisiko se sota pitänyt käydä vai ei..