Olen epäreilu. Erittäin. Mr. T on oikeastaan hyvinkin kultainen, kärsivällinen ja suloinen, mutta olemme joissain suhteissa hyvinkin erilaisia ja oma vähemmän sosiaalinen je leväperäisempi persoonani potee ajoittain hirveitä tunnontuskia saamattomuudestaan. Yritän kauheasti välillä sopeutua sellaiseksi, millaisena kuvittelen Mr. T:n minut haluavan. Vaikkei hän edes moista pyydä. Ja sitten syytän häntä omista epäonnistumisistani.

Noin. Tunnustettu. Kaikki ei ole hänenkään puoleltaan tietenkään täydellistä, ei kenelläkään ole. Mutta välillä tiedän sanovani hänestä epäreilusti ja antavani hänestä vääränlaisen kuvan jotta oma kuvani kiiltäisi kauniimmin. Eikä Mr. T ole edes moittinut minua siitä, mutta olen varma että hän on joskus pahoittanut mielensä. Väärinkäsityksiä joita olen yrittänyt vierittää hänen hartioidensa taakaksi vaikka vikaa on kummassakin..