Eikä kukaan kertonut minulle! Sain vasta aamulla tiedon, että kälylle on syntynyt yöllä klo 2:30 toinen pikkuruinen poika. Olin hieman haikaillut tyttöä, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, koska vauva on terve ja hyvinvoiva! Ihan kohta olen lähdössä vanhemman veljenpojan uniseuraksi sillä välin kun veljeni kipaisee asioilla. En ole koskaan aiemmin ollut kahden pikkuisen kanssa (vaikka olen kyllä useasti tarjoutunut, mur), joten hieman jännittää mitä jos lapsonen herää juuri silloin kun äiti ja isä ovat molemmat poissa ja vain puolituntematon täti paikalla! Olen ollut niin usein töissä sunnuntaisin, etten ole ehtinyt nähdä veljenpoikaani niin usein kuin olisin halunnut. En siis ole kuin joku kasvoista tuttu tätönen.

Toisaalta en voi syyttää tästä ketään. Eihän minulla ole omia lapsia enkä nykyisin oikein enää osaa suhtautua lapsiin. Kun tein vielä töitä lastenvahtina vanhempien perusoletus oli, että tiedän mitä teen. Ei tarvitse huolehtia, olen toimiston tai työsuositusten mukaisesti arvostettu ja taitava lasten kanssa. Mutta nyt, yksityishenkilönä, huolimatta ainakin kuuden vuoden kokemuksestani, olen kaikkien vanhempien silmissä Se Kokematon Naisihminen Joka Ei Ole Äiti. Toisin sanoen varmaan rikon lapsen jos sen jättää hetkeksikin seuraani vartioimatta. Yksikään äiti ei ole uskaltanut jättää lapsiaan vartioimatta seuraani yksityiselämässä, mutta lastenhoitajana riepottelin useampaa suvereenisti samaan aikaan. Millasenakohan läheiseni oikein näkevät minut? :D No. Nykyisin en oikein edes uskalla lähestyä ystävien tai sukulaisten lapsia. Pidän soveliasta etäisyyttä etten säikäytä mammoja puolikuoliaaksi pelosta että edes yrittäisin olla heidän lastensa kanssa. (Tähän tekee poikkeuksen ainostaan Nata, jonka ex tosin kerran äsähti hyvin äkkiä minulle kun yritin pienokaista halia "Älä nosta sitä! Sen jalkojen täytyy vahvistua tai se ei opi kävelemään!!"). Käteni lennähtivät irti ja koko heidän loppuvieraluidensa ajan olin ihan hermona kun lopulta muksu lykättiin syliini että pitelen pienokaista väärin ja sen selkäranka vähintään vääntyy mutkalle.

Mutta ihanaa! Minusta tuli täti toiseen kertaan, ja iltapäivällä pääsen katsomaan suloista tuhisevaa pienokaista. :)