Kylläpä on hyvä näin sunnuntaiaamua viettää! Huuhdellen koko omaisuuttaan mitä nyt eilen sattui laukussa mukanaan pitämään..

Meillähän oli kummituskekkeri-teemaiset synttäribileet hyvän ystävättäreni luona. Halloween-aiheinen alias, makoisat ja kammottavan näköiset leipomukset sekä kauhuaiheinen pakettiviesti saivat jälleen naurunkyyneleet valumaan pitkin kasvoja ja allekirjoittaneen hihkaisemaan ylikierroksilla kaikkia mahdollisia vastauksia kysymyksiin. (Tämä on yllättävän tehokasta, sillä ennemmin tai myöhemmin yleensä hihkaisen niiden kaikkien joukossa myös sen oikean vastauksen). Unohdin tietysti kamerani kotiin, joten joudun odottelemaan ystävältäni sekä Mr. T:n kännykältä kuvia bileistä. Itse en pukeutunut niin gootisti kuin alunperin oli tarkoitus, sillä jatkoimme vielä tupareihin loppuillasta. Todella hauskaa oli, ja viihtyvyydestä piti viimeistään huolta ystäväni pikkuinen koiranpentu Misty, joka hurmasi nappisilmillään ja untuvanpehmoisella turkillaan kaikki paikallaolijat. Pienen koiran kaikella tarmolla se höykytti pehmolelut, näykki lempeästi sormia ja pyöri väkkäränä tasapuolisesti kaikkien luona, jotka vain jaksoivat leikittää ja rapsuttaa.

Jatkoimme siis sieltä vielä taksilla Vantaan perukoilta Espoon vastaaviin päästäksemme tupareihin. Matka maksoi miltei 60 euroa!! Olin repiä pelihousuni Mr. T:lle kun olimme perillä ja kämätin oikein huolella moisesta holtittomasta rahankäytöstä. Mr. T:n puolustukseksi sanottakoon, että hän arvioi matkahinnan olevan n. 30 euroa. Tupaantuliaiset olivat todella hauskat ja tarjottavat herkullisia. Asunnon olohuoneen ja keittiön sisustus oli viehättävä sekoitus vaaleaa modernia ja maalaisromantiikkaa yksityiskohdissa. Muunmuassa aivan ihana kuparinen, vanhasta öljylampusta muokattu kattolamppu sekä romanttinen, posliinijalallinen ja vaaleanpunainen pöytälamppu hapsureunuksineen. Pariskunnan punainen makuuhuone sai oman naamani miltei vastaväriksi kateudesta. Se oli ihana! Viininpunainen, kiiltävä ja ajoittain kuvioitu päiväpeitto, tummanpunainen pörrömatto, mustaa ja valkeaa muut yksityiskohdat sekä pyöreäkuvoiset punaiset verhot. Ihastuin oikopäätä huoneeseen, missä romantiikka kietoutui synnillisen punaiseen väriin. Oma asuntonihan on edelleen niin vaiheessa ja "sisustus" on ruma, ruma, RUMA! Nyyh. Olisipa rahaa (tai yhteinen asunto Mr. T:n kanssa. Sillä lierolla on paljon parempi visuaalinen silmä sisustuksessa kuin itselläni, olen kade).

Joka tapauksessa lähtiessämme tupareista kotimatkalle, ajattelin ottaa hetkeä aiemmin avatun siiderini matkaevääksi tai kotona nautittavaksi. Pahaksi onnekseni olin vain jättänyt korkin löysälle. Senhän arvaa mitä tapahtuu. Junassa housuni olivat märät kuin olisin ilosta lirittänyt, paitsi että kyseessä oli laukkuni, jonka sisäpuoli lainehti ja jonka aallonpyörteissä uivat iloisesti kännykkäni, mp3-soittimeni, lompakkoni, nenäliinat, juuri lahjaksi saamani Grimmin satujen mangapokkari sekä ylenpalttinen määrä roinaa mikä oli piileskellyt aiemmin kassin laskoksissa.  Ihme kyllä kännykkäni vaikuttaisi selvinneen säikähdyksellä ainakin toistaiseksi (Go, samsung, go!!), mutta mp3-soittimelleni jouduin jättämään haikeat hyvästit ja pakkaamaan sen roskisarkkuun kaatopaikalle. Passini tuoksahtaa jollekin paljon pahemmalle kuin eilisillan perusteella voisi olettaa. Lukematon määrä tavaraa odottaa pesuvuoroaan tiskialtaassa ja mieli on nurja. Silti olen iloinen että kyseessä oli laittisiideri. Jos olisin ollut limsalinjalla, juomanani olisi ollut sokerista Dr. Pepperiä ja vahingot olisivat olleet paljon pahemmat. Nyt sentään on pelastettavissa sentään jotain, ja laukkukin on jo ripustettu kuivamaan.

Tarinan opetus: Ahneella on pesuveden vetinen loppu ja tarkasta mitä kassiisi pistät. Huolella.