Minulle on tänään säksätetty, uristu, kirskutettu hampaita ja lopuksi riiviö puri vielä sormeen kesken lakseerauksen. Onneksi oli nahkahanskat kädessä. Lakseeraus osoittautui loppujen lopuksi ihan turhaksi, koska pikkuinen oli kakkinut edelliselle alustalle monta pientä kikkaraa päivän aikana. Kostoksi Elmeri teh pikkuOrava kiipesi syliin ja kusi tällä kertaa hameelleni. Nyt minulle uhitellaan tarmokkaasti aina kun avaan kuljetusmökkeröisen oven ennen kuin suostutaan a. kapuamaan kämmenelle, b. tullaan säksätyksen ja hampaiden kirskutuksen säestyksellä syliin tai ulos käpittelemään. Hyvä juttu kuitenkin että suoli toimii. Minä en nauttinut lakseeraamisesta yhtään sen enempää kuin käsittelystä loukkaantunut Elmeri jo the Iso-Orava. Ja vaikka tuo esittää kovaa kovista, niin heti jos on vähänkin outoa näkyvillä kiivetään mamman sylkkyyn hakemaan lämpöä ja läheisyyttä. Onneksi pikkuinen pääsee pian lajitoverien seuraan ja unohtaa minut. :)

"Mulla onkin pähkylä"

"Ja jemmaan sen piiloon talveksi teiltä muilta."

"Sitäpaitsi oon tosi kova jätkä"

"Vallotan vähintään maailman, ja kiipeilypuusta aloitan"

"Mutta alas on sit pitkä matka."