Minusta on ihanaa kiusata mr. T:tä. Joskus vahingossa, joskus tarkoituksella.
Mr. T jaksaa aina välillä olla huolissaan varsin jylhästä nenästään (minusta se on ihana, miehellä pitää olla miehekäs nenä!), ja niinpä kerran sitten nukkumaan mennessä painoin hellästi hänen nenänpäätään ja huokaisin:
  - Jättinenä!
Seuraava asia minkä tajusin oli liukuva matka joka kohdistui uhkaavasti sängynlaitaa kohti hänen puskiessaan minua pahastuneena omalle puolelleni, ja ilmeisesti toivon mukaan reunalta alas asti. En edes tajunnut mitä olin sanonut ennen kuin hän loukkaantuneena puhisi asiasta. Sain niin hillittömän kikatuskohtauksen etten pystynyt nukkumaan varmaan varttituntiin. Joka kerran kun yritin nukahtaa, suustani purkautui kuiskauksena "Jättinenä!" ja sain uuden, hillittömän naurunpuuskan. Siinä vaiheessa kun en enää edes pihissyt vaan nauroin keuhkot tyhjinä äänetöntä herovonta naurukohtausta, kyyneleet silmistä valuen hän puuskahti:
  - Nyt ala nukkumaan! Sähän olet ihan hysteerinen!, mutten minä voinut. Yritin juoda vettä, kävellä hieman. Mutta aina kun tulin takaisin petiin aloin ajatella hellää huomiotani joka ei ehkä kuulostanut yhtä imartelevalta hänen korvissaan ja pyrskin ja nikottelin tyynyä vasten. Lopulta taisin nukahtaa, hiljaa hihittäen.