Rakkaani on poissa. Olemme olleet erossa vasta kolmatta päivää, mutta tuntuu omituiselta kun emme soittele, tekstaile, tapaa.. Sunnuntaini olisi vapaa ja joutelias ja päivällä nautiskelinkin kiireettömyydestä. Mutta nyt en osaa keskittyä mihinkään. Eikö olekin säälittävää? Mielessäni pyörii vain ikävän ja kaipauksen tuntemukset, halu olla hänen lähellään. Pitäisi parsia sukkahousuja ja sukkia, pestä pyykkiä, siivota.. Mikään ei vain jotenkin tunnu tekemisen arvoiselta. Niinpä roikuskelen koneella ja lueskelen palstoja, blogeja, uutisia.. Syön liikaa herkkuja. Yäk. Luin kirjan. Kävelin kauppaan. Laitoin ruokaa. Olo on rauhaton. Olisi sittenkin pitänyt mennä salille, olisin pariksi tunniksi unohtanut kaiken muun. Musiikkikaan ei piristä. En saa kirjoitetuksi mitään järkevää, en keksi mitään piirrettävää. Tylsääää. Miksei rakkaani tule jo takaisin luokseni?