Voi kun iskikin pieni ikävä pientä oravanpoikasta..

Elmeri olikin osoittautunut luonnonvaraishoitolassa tytöksi, viehkoksi nuoreksi oravaneitokaiseksi. Helmeliini oli ensin siirretty sisähäkkiin viikon ajaksi opettelemaan kiipeilyn alkeiskurssia ja kun se alkoi kunnialla sujua, päästiinkin toiseksi viikoksi ulkohäkkiin muutaman lajitoverin kanssa. Viestissä oli vielä maininta, että pikkuinen oli varsin pirtsakka, söi ja kasvoi hyvää vauhtia.Tämän arvasinkin, meidän ärhäkkä urnuttaja.

15.5. koitti pienille oravanuorille vapaus ja heidät vietiin harvaan asutulle seudulle missä on ihanteelliset seudut pienten oravien etsiä ennen kaikkea lajille ominaista ravintoaan: käpyjä.

Siellä pikkuisemme nyt säksättää variksille ja muille metsäneläville. Toivon mukaan hyvissä voimissa ja oman pienen pesäkolon löytäneenä.

Iso kiitos vielä Korkeasaaren Luonnonvaraishoitolalle sekä pikkuisen hyvästä hoidosta, että jo viikko sitten lähetetystä viestistä missä kerrottiin oravalapsosen vointi ja vienti. Itse sain muutamaa päivää myöhemmin tiedon ja sitten tietysti kesti se blogiin päivittää. Hienoa työtä heiltä, olen iloinen, liikuttunut ja kiitollinen.