Äsken alkoi verkotetulta parvekkeelta (verkko vain taivutettu yläreunasta sisäänpäin, ei kattoon asti) kuulumaan hätääntynyt iipi-piipitys ja molemmat kissat harrastaa ratkiriemua. Siinähän äyskin "EI":tä ja samalla keplottelin itseni pelastamaan jos jotain pelastettavaa on. Ja onhan sitä. Pieni tirriäinen on nyt vessassa toipumassa järkytyksestä kenkälaatikossa, pyyhkeen alla. Päässä on tupsu vauvauntuvaa. Ei vielä oikein osaa lentämisen saloja joten olisiko lähtenyt pesästä jostain katonrajasta? Joko tuo nyt kuolee tuolla järkytykseen, tai sitten toipuu. Rinna pääsi kerran kokeilemaan tassulla ja Hiisi nappasi sen kahdesti suuhunsa, ihme ettei ilmeisesti mitään säikähdystä pahempaa tapahtunut!

Ulkonäöltä se on harmaanvihreä, vaalea vatsa, pehmeä ja pieni keltainen nokka sekä keltaista siinä ympärillä ja tiukasti takertuvat varpaat. Vielä ei ole reppanalla yhtään pyrstösulkia.

Selkeä talitintin lapsihan se siinä. Jännä etten heti tunnistanut. Tosin koko tilanne oli niin hektinen ja jalat vaikuttivat tervapääskyn vastaavilta, että epäröin hetken. Mutta ei noin pieniä onneksi kovin montaa eri lajin naperoa tässä vaiheessa ole. Tinttilapsi on oikein tarmokas ja itseasiassa teki jo minipyrähdyksen pesukoneen taakse, joten tämä kylppärini laulelija pääsee pihalle illalla kunhan lapset ovat lähteneet koteihinsa. En oikein luota siihen, että tinttinen saisi olla rauhassa pihan lapsilta. Sisua siinä on kuin pienessä kylässä. Älkää antako kuvan pettää, tintti antoi totisesti kuulua mitä mieltä oli tästä huushollista ja kissoista sekä puri minua sormiin minkä tiuskinnaltaan malttoi.

Wiilea kysyi onko minulla aiemmin ollut näitä luontolapsosia enemmänkin? Niistä saisi melkein kirjan.. On ollut mm. räkättirastaan poikasta, sateesta tai kylmästä toipuvia kimalaisia, siipirikkovarista, hetken aikaa kyy (vain kuvattavana, 15 min), pahoin kylmettynyt vaivaishiiri, muutama tervapääsky joista valtaosa selviytyi (pari taisi olla yksinkertaisesti liian vanhoja) ja yksi valitettavasti oli niellyt öljylätäkössä niin paljon öljyä ettei enää selvinnyt. Se surettaa vieläkin, se oli niin turha kuolema. :(

Kaksi lintua olen vahingossa tappanut tietämättömyyttäni ja taitamattomuuttani. Toisella kertaa käsittelin aivan väärin isokokoista lintua, ei tullut mieleenkään etteivät samat säännöt päde kuin pikkulinnuilla, toisen silkkaa huolimattomuuttani. Elämäntilanteeni oli vaikea ja keskityin sen hoitamiseen sen sijaan, että olisin ollut koko ajan tarkkaavainen ja tunnollinen. Yksi sekunnin murto-osa huolimattomuutta ja se oli siinä. Tuntuu vieläkin kauhealta.