Huomenna alkaa loma, tätä olen pitkään ja hartaasti odottanut! Kesäpäivien vietto alkaa illalla töiden jälkeen kun T vie minut syömään ja elokuviin. Lauantaina on tiedossa ihanainen piknikpäivä Suomenlinnassa, sunnuntaina suloisen joutilasta möllöttelyä.

Emme ole nähneet nyt viikkoon T:n kanssa saatuani ikävän sidekalvontulehduksen silmääni enkä halunnut asettaa häntä tartuntavaaraan. Niinpä olen ikävän sumentamina hetkinä, - kuten tänään, soittanut miespololle neljästi päivässä ja kihertänyt puhelimeen rakkaudentunnustuksia sekä raastavaa ikävää. Olo on huikaisevan onnellinen, varpaat tanssivat ilmassa ja sielu laulaa sydämen lyödessä tahtia! Tunnen oloni eheäksi ja itsetuntoni yllättävän terveeksi T:n seurassa. Vaikka välillä nurisen ja marisen kohtaamiani vastoinkäymisiä hänelle, kyse on enemmänkin tervehdyttävästä tavasta hyväksyä ne osaksi minua, kuin varsinaisesti sääliä itseäni. Sitä paitsi elämässä on tällä hetkellä niin monia miljardeja pieniä onnen pisaroita, että niistä kokoaisi onnen valtameren ja ikävät asiat painuvat pohjamutiin laiskojen monnien peiteltäviksi.