Kun minulla on ikävä.
Nostan kaulalleni korun rakkaaltani, napsautan lukon kiinni ja muistot siinä alkavat elää.
Se on pieni hopeinen lisko, sisilisko jolla on pitkä häntä jonka kärjellä se kutittaa solisluita, sen varpaat kipittävät pitkin kaulaani. Se juoksee pitkin kaulakuoppaa, kutittaa ja naurattaa. Nousee korvanlehdelle ja hyrisee. Hyrisee pieniä lauluja ja hyrisee ihan hyrisemisen ilosta. Se pikkuruinen sisilisko, jonka pikkiriikkiset jalat ja pitkä, kiemura häntä kulkevat mukanani kaikkialle. Sen varpaissa ovat sormenjäljet rakkaaltani, sormenjäljet ihollani, rakkauden painaumat.
Muistan sormenpääsi selässäni, niskassani, kulkemassa sydämeni päältä.
Hehkuvina odottavat painaumat ihollani.