Kuntoiluvimmani uusin aluevaltaus on perä pitkällä lykkiminen potkulaudalla nimeltä Pippuri.
Koska pyörän etsintä alkoi vaikuttaa jo miltei toivottomalta, tein heräteostoksena edullisen löydön. Pikkuruisen mutta ihan mukiinmenevän potkulaudan. Talvella tällä tuskin tekee muuta kuin pitää muistona kesästä, mutta keväästä syksyyn pienellä potkulaudalla tulee varmasti viiletettyä.

Nyt parin päivän koeajon jälkeen olen todella tyytyväinen, huolimatta pienistä puutteista. Kyseessä on todella karvahattumalli vailla minkään valtakunnan ylimääräisiä varustuksia, ei edes rinkutikelloa mistä iso miinus valmistajalle. Sellaisen tämä tarvitsisi ehdottomasti kun alamäessä viipottaa jalankulkijoiden ohi letti pitkällä! Ylämäkeen meno aiheuttaa hikikarpaloita, puhinaa ja puuskutusta sekä ihan oikeasti pientä irvistystä. Alamäkeen taas voi körötellä niin coolisti kuin pokka antaa myöten lelunnäköisellä ajokilla. Paitsi että pakarat ja reidet saavat tämän vekottimen kanssa todella extratreenauksen, potkulautailu on ihan pirun kivaa! Vauhdilla viilettäminen onnistuu helposti ja ylämäkeen menokin on punnertamisesta huolimatta oikeasti hauskaa. Sitä millä vauhdilla vekottimella oikeasti pääsee, en vielä ole uskaltanut kypärättä testata. Kypärä onkin hankintalistan prioriteettilistan ykkösenä, yritän metsästää jostain jonkin edullisen ja hyvän mallin.

Lauta on oikeasti mallia astinlauta, 2 tasakokoista pientä umpirengasta ja ohjaustanko. Näin ollen pieninkin muhkura tai monttu tiessä saa laudan villisti väpättämään eikä hiekkatiellä tai pehmeällä alustalla ajo onnistu lainkaan. Epätasaisella alustalla potkulauta taas tärisee niin että paikat lentävät hampaista. Kädet tärisevät myös vartin vielä ajon jälkeen mikäli menee mukulaista tietä, joten tämä on ehdottomasti cityihmisen ajokki. Maanteillä tai tietyöosuuksilla sillä ajaminen on silkkaa itsemurhaa. Myös kovassa vauhdissa kannattaa olla varuillaan, sillä lauta yksinkertaisesti kieltäytyy ottamasta ohjausta vastaan jos tiehen osuu nypykkä, vähänkään isompi halkeama tai ruusunmarja. Jarru sen sijaan on varsin oiva vaikka vauhdinhurman toppuuttelu kannattaa aloittaa viimeistään viisi metriä ennen suojatietä tai dead endiä.

Lauta on ihan poskettoman kevyt, painaa n. 3,5 kg minkä vuoksi potkiessa kannattaa olla varuillaan ettei nojaa liiaksi taakse. Allekirjoittanut ainakin meinasi ensi kertoina lentää tyylikkäästi takalistolleen laudan lähtiessä intopinkeänä keulimaan. Ehdoton plussa on myöskin pieni koko. Tätä ei tarvitse jättää kaupan ulkopuolelle pitkäkyntisen ulottuville, vaan laitteen saa näppärästi kasaan alta kymmenen sekunnin. Eikun olkapäälle ja asioita hoitamaan. Potkulautaa aloin hempeänä hetkenä alamäessä nimittämään mielessäni Pippuriksi sen pienen koon, mustan värin ja pippurisen vauhdin vuoksi. Hellittelynimenä kulkee myöskin Kirppu, ihan vain koon ja hyppyominaisuuksien vuoksi. Yritän vastustaa kiusausta alkaa temppuilemaan vaikka pieni kokeilu houkuttelisi. Tämän keksin sattumalta jouduttuani vauhdissa tekemään pakkopompun väistääkseni isomman roson tiessä. Kylläpä hyppäsikin pienesti ja sievästi ajokkini kun oli tosi kyseessä! En silti halua hajottaa Pippuria, joten pyrin pidättäytymään hypyistä ja muista naurettavuuksista jo sen hyvinvoinnin vuoksi. Sitäpaitsi kolmikymppinen pienen potkulaudan päällä on jo kyllin naurettava näky ihan sellaisenaan, ilman ylimääräisiä venkoiluja. :D

Pyörää sekä tarvitsen että himoitsen edelleen, joten jos Wiilean kanssa saamme jotain sovittua niin olen hyvin kiinnostunut pyörästä. :)