Joulu on melkein kokonaan syöty ja uutta vuotta varten sulattelin jo ensimmäisen ihrakerroksen salilla. Kypsyttelin jo hetken tuossa ajatusta ja päätin nyt jo pukea sanoiksi ensi vuoden tavoitteen: 100 treenikertaa. Aluksi ajatus tuntui epäilyttävältä, mutta sehän tarkoittaa vain paria treenikertaa viikossa, joten uskoisin sen tulevan täyteen helposti. Jos haluaisin oikeasti haastetta, pistäisin vaikka 120 treenikertaa. Mutta koska olen onneton laiskiainen, löllöpulla, sokerihiiri ja kermaviiksi, tyydyn tavoittelemaan sataa. Loppujen lopuksihan se on oikein passeli luku. Näyttää ja kuulostaa suurelta, mutta pienempiin osiin jaettuna sen vaikuttavuus hälvenee lähes olemattomiin. Tämä on tavoite, jonka mitä todennäköisimmin onnistun saavuttamaan. :)

Muut tavoitteet ovatkin sitten miltei yhtä tavoittamattomia kuin kaukaisimmat galaksit.Tosin tarkemmin ajateltuina, eivät ne galaksit niiiiin kaukana ole.. Toisin sanoen opiskelupaikka (tässä kohden minut tuntevat saavat nauraa), toimiva parisuhde (ja tässä vielä vähän kovempaa) sekä - 10 kg joista viisikin olisi voiton puoli (älkää sentään lattialla kierikö). Viimeisin on ikuisuuslupaus joka aina joskus harvoin innon puuskassa toteutuu. Tosin tällä kertaa pillerit saattavat olla hoikemman onnen tiellä ihan konkreettisesti. Ne eivät turvota eivätkä kerää nestettä, mutta todellakin lisäävät ruokahalua ja erityisesti mieltymystä suolaisiin ruokiin. Näiden naamariin lappamisen jälkeen olen turvonnut ja kerännyt vatsan seudulle nestettä pienen kamelinkyttyrän verran. Olen ennenkin huomannut tämän ja sitä vastaan taistelu on ihan oikeasti kovan työn ja tuskan takana. Tällä hetkellä olen kuutisen kiloa taistoa tappiolla, mutta tahtoisin uskoa että täältä vielä noustaan kilo kilolta keventyen!

Joulu meni ihanan hiljaisesti ja rauhallisesti heti kun töistä pääsin kotiin. Nautiskelin lasillisen punkkua ja lipitin iloissani minibaileysin jääkaapista. Seuraavana aamuna heräsin krapulassa vaikka alkoholin olisi pitänyt haihtua jo parissa tunnissa. Onneksi seuraavan illan ihastuttavan nautinnollisesta juusto-viinirypäle-viini-kombinaatiosta ei seurannut muuta kuin aistien ja makunystyröiden ihastuttavaa mielihyvää. Rosemount oli erinomainen valinta viiniksi. Mielestäni ei ihan hintansa arvoista, mutta kokemuksen ja nautinnon väärttiä kylläkin! Siinä on toisinaan pieni, kitkerä sivujuonne, mutta muutoin shiraz-rypäleinen viini kutkuttelee, kiusoittelee ja täydentyy napostelavien kanssa nautinnolliseksi kokemukseksi.

Koska sukuni asuu Keski-Suomessa en pääse enää töiltäni mukaan, vaan vietän aattoa aina ylhäisessä yksinäisyydessäni kissojen kanssa. Ensimmäiset kerrat vähän riipaisivat, nykyään osaan arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta sekä sitä, että voin toimia ja tehdä juuri niinkuin itse haluan. Joulusta onkin tullut rauhan ja itsensä hemmottelun juhla ja hiljentyminen minulle. Nautin sen kiireettömistä kolmesta päivästä jolloin ei ole töitä. Vielä on yksi vapaa jäljellä eli huominen, ja sen aion viettää myöskin omaa itseäni hellien sekä elokuvaillasta nauttien. Avatar. Pian pääsen kirjoittamaan ensivaikutelmiani tästä hillittömän hehkutetusta elokuvasta. :)