Juuri kun olin päässyt huokaisemaan helpotuksesta ylimääräisten hammaslääkärilaskujeni kanssa kosahti imuri. Rehellisyyden nimissä on tosin myönnettävä, että harmaa hurhuttimeni oli esittänyt melko vakuuttavia kuolinkorinoita ja esityksiä pitkin syksyä tullen viimein siihen pisteeseen, että järjestäisi krematoinnin ihan itse itselleen ellen päästäisi sen maallisia jäänteitä viimein lepoon. Niinpä kiittelin ja hyvästelin viimeisen vuoden ajan elämästäni pölyhelvettiä tehneen imurin ja kiitin menneistä vuosista villakoirien eliminoinnin parissa. Sen jälkeen suuntasin katseeni kohti uusia pettymyksiä eli tarjousimureita.

Olisin paljon mieluummin ostanut vaikka velaksi jonkin pölyhirmun ja villakoirantappovehkeen kuten dysonin, mutta rahakukkaro sekä säästötili esittivät miltei yhtä vakuuttavaa kuolintanssia kuin edesmennyt imuri, joten päädyin halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Kodin ykkösestä mukaan tarttui viimeinen tarjousimuri halvan näköisessä laatikossa ja jotenkin surullisen oloisena. Syy miksi sitäkin ei oltu tarjousmyyntierän ahneudessa vielä viety, oli sen unohtuminen jonnekin varaston perukoille odottamaan seuraavaa mahdollisuuttaan päästä toteuttamaan kohtaloaan pölyn ja lian parissa. Minun onneni, luonnon epäonni, sillä tällaiset tapaukset eivät kovin useaa vuotta palvele ennen päätymistään ongelmajätteeksi. Oletan sen olevan yhtä innokas ja hyödytön kuin edeltäjänsä.  


Imuri ei tuottanut pettymystä vaan oli juuri sellainen kuin odotinkin. Joskin käyttämätön, mutta imuteholtaan kuin hampaaton ikäloppu ämmä ja ääneltään yhtä vakuuttava kuin korsteenin lailla polttanut paloaseman huuhkaja. Kissat esittivät oman protestinsa toisen painumalla piiloon asunnossa sijaitsevaan mustaan aukkoon ja toisen karjuessa mielipiteensä jopa imurin pasuunan lailla toimivan äänitehosteen yli. Ne eivät selvästikään käsittäneet miksi asuntoon oli raijattu tämä uusi demoni juuri kun edellisestä pirulaisesta päästiin eroon. Mutta hyvin me imurin kanssa varmaan tullaan juttuun. Imuri hinkuu ja vetää sentään tehokkaammin kuin aiemmin kuolinvuoteeltaan patisteltu edeltäjänsä. Äänitehosteiden tarkoitus lie kertoa että jotain ihan oikeastikin tapahtuu ja minä vajoan jonkinlaiseen koomaan hinkatessani hikipäässä lattiatasoa parhaansa yrittävällä tarjousvempeleellä. Ollaan molemmat vähän niinkuin samanlaisia. Näytetään halvalta mutta yritetään peittää se enemmällä äänellä ja innokkuudella. Voi pikku imuri. Tervetuloa omannäköiseesi kotiin!