Mitta tuli täyteen tätä vaimotukkaa, myös polkkana tunnettu malli. Viimeksi kampaaja oli suoraan suositellut lyhyttä mallia ja ottamaan kuvan mukaan jos jonkin mallin keksisin. Tästä viisastuneena selasin kampauksiin erikoistunutta lehteä ja bongasin mielestäni kivan mallin. Eipä muuta kuin marssimaan lehti kädessä kohti jo toistamiseen tätä uutta ja jännittävää kampaamoa. Ajattelin ensin käväistä salilla ja sitten kampaajalle, joten kysyin ehtisikö vielä vartin yli kahdeksan leikattavaksi kun kampaamo on yhdeksään asti auki. Kysäisin myös edellisen kampaajani perään joka oli ollut oikein näppärä likka. Käytiin seuraava vuoropuhelu: (K: kampaaja, M: Minä)

K: Mitä sä kyselet sen perään kun mä olen täällä?
M: No ehh. Kyllä mä sunkin leikattavaksi voin tulla.
K: No hei tuu mieluummin nyt eikä salin jälkeen. Mulla menee bussi 20:40 ja haluun ehtiä siihen.
M: Eikö tämä ole auki klo 21 asti?
K: No on, muttei me ikinä pidetä sitä niin myöhään auki.
M (hieman pahastuneena mutta jääden): Noh, meillä työpaikalla pidetään kyllä putiikki auki siihen asti kun on merkitty.
K: No minäpä voin lähteä silloin kun haluan. *naurua*

Arvelin että kampaajalla on vain omalaatuinen huumori joten jäin ja kaivoin esiin kuvan ja näytin sitä kampaajalle. Virhe.

M: ..Niin että saisitko tehtyä minulle tuollaisen kampauksen?
K: Siis mitä?! Sä tuot mulle kuvan! Kyllä mä osaan ilmankin. Hei mä olen ammattilainen!
M: Öh, anteeksi. Viimeksi vain ehdotettiin tuomaan kuvaa jotta voidaan kehitellä jotain kivaa..
K: Siis mä olen kuule todella hyvä. Mä olen tehnyt tätä jo niiiin pitkään. Eipä kukaan ole aikoihin tuonut kuvaa! Kaikki hei luottaa muhun. Istu alas!!

Silkasta säikähdyksestä länttäsin persiini tuoliin ja kampaaja sinetöi minut suojaessulla kiinni.

M: Tota.. Jätänkö mä ton lehden tuohon pöydälle vai laitanko pois?
K nyrpeänä: No voit sä sen siihen jättää. Mä vähän kostutan sun tukkaa.. Oletko sä nyt varma että haluat noin radikaalin muutoksen?
M: Juu, anna mennä vain. :)

Hetkeä myöhemmin sakset alkavat viuhua märässä tukassa.

K: Tiedätsä. Mä en leikkaa kuule minkään kuvien mukaan, mä leikkaan niinkuin mun mielestä sulle sopii.
M (lievästi kauhuissani): Eehh.. Okei. Sä saat muuten vapaat kädet, mutta älä pliis tee mitään kahden millin siiliä. :)
K: Siis MITÄ?! Sä annat mulle muka vapaat kädet ja sitten sanot ettei sitä eikä tätä? Mitä tää on? Hei mitä tää on? *naurua* (en ole varma oliko se humorista vai sadistista)
K: Mä osaan kyllä tän homman. Arvaa kuinka kauan mä olen tätä tehnyt?
M (ilman laseja enkä voi arvioida ikää): ... 10 vuotta?
K: Kamala mitä sä puhut! En mä ole noin vanha! Miks kaikki sanoo 10 vuotta?! 5 vuotta!
M (pikainen laskutoimitus päässä olettaen, että kouluttautunut peruskoulun jälkeen): Joten sä oot 23-vuotias?
K (hieman leppyneemmällä äänellä): 25, mutta kiitos jos mä näytän nuoremmalta.

Hetken kuluttua:

K: Siis että sä voit epäillä mun ammattitaitoa..
M: No enhän mä edes tunne sua. Ja kerran erään kampaajan poikaystävä oli juuri kuollut ja hän leikkasi mun tukan aika pieleen.
K: Ai sen tummatukkaisen meidän kampaajanko?
M: Eikun sitä edeltävä, aiempi. Opiskelijana muuten kävin kampaamokouluissa, niissäkin välillä meni vähän pieleen joten tykkään olla vähän varovainen.
K: Kauhee kun sä valitat koko ajan. Kukaan ei ole valittanut noin paljon mulle!
M: No anteeksi..
K: Siis kaikki kehuu mua niin! Mun yksi asiakaskin tulee aina vaan mulle ja kertoo miten mä olen pelastanut sen elämän! Mä olen sille jo että hei kamaan, lopeta. Nyt on jo liikaa! Mutta kun ne kaikki vaan niin rakastaa mua.

Hetken rauhallista saksien napsimista.

K: Mä voisin laittaa sulle värin..
M: Ei kiitos, mä värjään kotona kun nyt en ehdi muuten.
K (varppina): Ai tota punaista?
M: Juu, tykkään punaisesta.
K: Aika kauhee. Mun mielestä sulle ei sovi yhtään punainen. Sun silmistäkin näkee ettei sulle sovi yhtään punainen. Mä olisin laittanut tummanruskeaa. Mä voisin nytkin laittaa sulle vielä ruskeaa.
M: No jos katotaan myöhemmin. Eikö se vaadi muuten värinpoistoa?
K: Kuka sua noin on pelotellut? Etteikö muka voisi laittaa ruskeaa punaisen päälle!
M: Kai se vähän riippuu koulukunnasta..
K: Hei kyllä mä tiedän! Mä olen ammattilainen!

Aletaan olla nyrhimisen loppupuolella.

K: Miltäs näyttää?
M: Hetki niin laitan lasit päähän.
K: Ai niin, mä aina unohdan jos jollakulla on lasit..
(Alan kaivaa laseja esiin)
K: Eikun et sä saakaan vielä katsoa! Laita ne pois!

Menee vielä hetki. Kampaaja poistuu hakemaan peiliä, mutten uskalla ottaa laseja esiin ennen kuin lupa viimein heltiää. Kampaus on tyystin erilainen kuin kuvassa, mutta silti ihan ok. Parempi mielestäni kuin polkka oli.

M: No onhan se ihan kiva. Kiitos.
(En todellakaan lähde laulamaan ylistyslaulua vaikka tukka ihan jees onkin. Kampaaja näyttää hieman pettyneeltä joten hellyn kehumaan kampausta vähän lisää.)
K: Etkä tarvii kuin vähän vahaa.
M: Sitä mulla onkin purnukka kotona.
K: Ai minkä merkkistä?
M: xxxx
K: Mä en tykkää tosta vahasta. Se haisee mun mielestä tosi pahalta. Mun vahat maksaa vähemmän ja tuoksuu paremmilta. Oota.

Kampaaja hakee vahapurnukan ja kyllähän vaha tuoksuu hyvältä.

K: Tätä kannattais ostaa. Se maksaa vaan xx euroa.
M: Ehkä sitten toisella kerralla.
K: Ehdottomasti kannattaa. xxxx on paljon huonompaa kuin tää.
M: Harkitaan.

Tällainen kampaamokäynti tällä kertaa. Jännitystä ja dramatiikkaa riitti, mamma oli todella oma persoonansa. Jotain ihastuttavan viehättävää siinä röyhkeydessä, huumorissa ja hyökkäävyydessä oli. Saatanpa mennä toistekin. :D