1. virallinen päivä

Eilen maistoin ensikosketukseni nutrilettiin ja voi järkytys että se on hirveää kuraa. "Suklaa"pirtelö maistui ihan siltä miltä näyttikin, eli likaiselta kuravelliltä. Nyt jos silmät laittaisi kiinni, voisi kuvitella vetelevänsä mummon vinnin vilttitossuun unohtunutta suklaajauhoa viidenkymmenen vuoden takaa. Miten jokin voi maistua niin.. tomuiselta?! Samaan kulinaristiseen elämykseen varmasti pääsisi sekoittamalla desi jauhomadoilla maustettua vanhaa vehnäjauhoa teelusikalliseen kaapin perukoille unohtunutta kaakaota, lisäämällä seisonutta kasteluvettä ja hölskyttämällä käsi vispaten koko hoidon sekaisin. Tämä jos mikä on sopiva rangaistus päästettyäni itseni pullahtamaan! 10 päivää tätä tuskaa ja kärsimystä? Kielen iloihin tottunut suppusuuni on varmasti sitruunalla näiden jälkeen enkä enää ikinä, ikinä, ikinä tee tätä virhettä uudestaan! Toisin sanoen liho likemmäksi kymmentä kiloa.

Mitä saliin tulee, en uskalla mennä tänäänkään. Ääni alkaa hetken puhumisen jälkeen raakkua ja kurkkua pakottaa, joten en viitsi kokeilla mitä tapahtuisi kuntoilun ohessa. Saattaisin ottaa hetken lukua salin lattialla kun nyt jo tahtoo portaiden kapuaminen huimata. Ärsyttävää. Rakastan liikuntaa ja tekee pahaa jättää pari treeniä välistä. :( Lisäksi en pääse ihanaisen Natan luokse häntä ja tyttöjä katsomaan vieläkään! Keljuttaa ihan kympillä. Toisaalta taas voin tänään pitää palkattoman käyttäessäni ensimmäistä kertaa elämässäni lakko-oikeutta. Takkiin tulee kun palkka on muutenkin pieni, mutta työnantajan ajamat uudistukset ovat niin pöyristyttäviä, etten voi mitenkään allekirjoittaa niitä. Sen enempää en jauha blogissani politiikkaa.

Mutta nutriletti, kutrinetti, lutranutti, ähäkutti.. Loppu "aamiais"pirtelöstäni ilkkuu sheikkeristä ja hampaat irvessä yritän nieleskellä juomaa. Ajatus siitä, että tätä on edessä 9 aamua ja monta välipalaa, tekee mieli parkua ja yrittää vielä ilman radikaaleja toimenpiteitä. Mutta tunnen itseni. Jos olen päässyt kerran pahasti lipsumaan, ei siitä palauta kuin parin viikon tiukka ja tarkkaan suunniteltu ateriakokonaisuus. Toivon mukaan tämän kuurin jälkeen kestää toiset 10 vuotta ennen kuin päästän itseni pullahtamaan malliksi ilmapallo. ..Kiitos jälleen heille jotka muuta vakuuttavat, mutta kun farkut vinkuvat tuskasta ja hameesta napit singahtelevat kuin ammukset eri ilmansuuntiin, alkavat olla vitsit vähissä ja nauru pyllyssä. Naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä, etteivät ne rakkaimmat rätit jäisi käyttämättä. Viimein olen onnekkaasti pudistellut kurkkuuni viimeisetkin tipat nutripirtelöäni ja seuraava tuska on vasta huomenaamuna! Myöskin nettivinkeistä viisastuneena sekoitin sentään aamupirtelööni veden lisäksi desin maitoa ja saatoin paikoin kuvitella juovani vaikkapa vain harvinaisen pahanmakuista proteiinipirtelöä jauhojuoman sijasta. Ei, en ole koskaan maistanut proteiinipirtelöitä mutta eivät ne varmasti paljon tämän paremmaksi tulisi. Niihin siirryn liikunnan jälkeen kunhan olen ensin muutamia ylimääräisiä kiloja karistellut. :)

Treenikerrat: Ei muutoksia

Lisäys: Kappas vain. Kuvittelin saaneeni paketin josta puuttuivat valmistusohjeet, mutta sieltähän ne tupsahtivat ihan paketin pohjalta, kahden annospussin välistä esiin. Tein siis ihan vain järjellä arvioiden pirtelöni pariin desiin nestettä, kun oikeampi olisi ollut 2,5 dl. Nooh, ensi kerralla sitten oikein ja toivottavasti tomun maku hieman lientyy. Nyt pääsen lempipuuhaani, ateriarytmin suunnitteluun! Noudattaessani tarkkaa ruokavaliota, lempijuttujani on kalenterista katsoen suunnitella ateria-ajat eri päivärytmien mukaan. Mitä missäkin vaiheessa ja missä järjestyksessä. Ihme, etten koskaan ole sairastunut anorexiaan. Tosin ortorexian lievä muoto on ihan tuttu juttu ja sitä osaan nyt vanhempana varoa. Minusta vain yksinkertaisesti kaikenlainen suunnittelu on vain niin kamalan kivaa! :D