En tiedä mistä se johtuu, mutta olen ollut koko aamun nälkäinen. Nautin ihan normaalisti aamiaiseni eli nutripirtelön ja mukin maitokahvia, mutta kupu alkoi kurnia silti samantien ja nyt sillä on suorastaan kiljuva nälkä. En tiedä johtuuko tämä eilisestä salilla käynnistä vai mistä. Söin kyllä iltapalaksi jättiannoksen kurkku-feta-salaattia ja lopun spicy sweet and sour kastikkeesta juustopalojen kanssa. Paino oli pienestä lipsumisesta huolimatta tippunut n. -0,5 kg, joten uudelle kilolle päästiin! Olen nyt n. 63,8 kg, joten tämä nälkäkuuri kyllä kannattaa. Tunti pitäisi vielä kestää seuraavaan ateriaan.

On hyvin kilttiä lohduttaa etten ole vielä niin kamalan pläski, mutta toisaalta melkein ainahan löytyy joku vielä lihavampi. Minusta oikea hetki toimia ylipainon kohdalla on herätä silloin, kun tilanne ei ole vielä riistäytynyt täysin hallinnasta. Se on se hetki, kun peilikuva antaa motivaatiota palata takaisin siihen mikä itsestä tuntuu luontaiselta olotilalta.En keksi tähän nyt mitään hauskaa sanottavaa, vaikka mieli tekisi. Tämä on pelkkää tylsää jaaritusta tällä kertaa.

Tänään on tiedossa taas puolentoista tunnin treeni wushua joka tiistaina jäi väliin kun hermoilin uusista asioista. Tämä kevät on ollut astetta rankempi kun on etsitty kaikkiin mystisiin ja inhottaviin oireisiin vastauksia. Yksi asia on selvitetty ja osoittautui astetta harvinaisemmaksi, mutta onneksi vaarattomaksi tilaksi. Nyt toista asiaa selvitellään ja kestinkin aamulla urheasti neljän veriputkilon näytteidenoton kyynärtaipeesta vaikka yleensä kammoan neuloja. Vertakin pitäisi taas luovuttaa, kun tulisi sopiva sauma ettei kuukauden sisään olisi flunssaa, allergisia reaktioita tai lääkekuuria.

Eiliseen palatakseni, se oli taas yksi karmea päivä. Päivän päätteeksi ajattelin etten ikinä jaksa enää salille ja käännyin kerran jo vastaanotosta pois, palatakseni uudelleen ja päättäessäni vetää ihan vaan kevyen lihaskunnon. Loppujen lopuksi vietin salilla yli tunnin laitteissa ja nautin joka liikkeestä. Nyt on tissilihakset taas kipeinä, mutta muutoin olo on loistava. Oikealla jalalla voisin kuukauden kuluttua uskaltaa ihan oikeasti spagaattia. Nyt se on niin lähellä, niin lähellä, mutta pelkään venäyttäväni paikat jos väkisin yritän. Silloin kun alkaa liikaa innostua, on paras painaa muutamaksi viikoksi jarrua. Pää ei ole vielä lähelläkään polvia, mutta kämmenet taipuvat kauniisti jalkapohjien alle ellei selässä ole jotain jumikramppia. Sivuttaisspagaattikin on edistynyt ehkä sentin sadasosan, niin mukavasti saa V-asennossa istuessa kyynärpäät lattiaan.

Nämä ovat suurenmoisen suuria saavutuksia kun lähtötilanne on ollut kuin jäykkäkouristukseen jäänyt hippo. :)

Treenikerrat: 35 Matkaa tavoitteeseen: 65 Paino: 63,8 kg

Tulipa tylsä blogipäivitys. Sitä se nälkä teettää. Joka aivosolu ajattelee seuraavaa ateriaa eikä keskity olennaiseen..