Miksi enää pidän tätä blogia? Mitä kirjoitettavaa minulla on?

Alunperin perustin blogin treenatakseni kirjoittamista, oppiakseni rikkaampaa ilmaisua ja tehdäkseni kirjoittamisesta rutiinia. Mutta mitä väliä sillä enää on? Mitä virkaa on blogilla, joka löyhkää unelmani kalmolta? Typerät, typerät haaveeni ovat liiskattuina ja rutattuina eikä niillä ole mitään virkaa.

Hölmöjä, typeriä ja naurettavia haihatuksia. Joutilaiden hetkien juonikkaita toiveita. Pelkkiä myrkyllisiä lonkeroita joihin halusin hetkeksi tuudittautua. En osaa kirjoittaa. Osaan hädintuskin aakkoset. Nekin varmasti väärinpäin.

Blogini on vakavasti lopetusuhan alla. Onneksi tällä on ollut varmastikin tasan kolme lukijaa ja muutama satunnainen haahuilija. Mutta koska käyttötarkoitusta sillä ei enää ole ja se muistuttaa vain miksi itken nykyisin koko ajan silmät päästäni, niin miksi vetäisin perässäni pelkkää ruumista?

Painotaakkani, pettymykseni kohde, veitsi haavassa, myrkky sydämessä. Sitä kirjoittaminen minulle on.