Oi ihanaa! Ensinnäkin kun eilen tulin töistä kotiin odotti eteisessäni ihana yllätys. Joulupukki oli kauniin sään kunniaksi pistänyt töppöstä toisen eteen ja kulkenut koko matkan ovelleni tuomaan myöhäistä joululahjaa! Lahja oli juuri sitä mitä työn haastavuuden jälkeen tarvitsinkin ja olen pitänyt vapaaillan projektistanikin lueskellen "Aasiakas ei ole koskaan oikeassa"-kirjasta! Mieleen tulvivat myös hauskat sekä vähemmän hauskat sattumukset ollessani nuorempana ja simpsakkampana toriakan hommissa. Kiitos, KIITOS Nata tästä odottamattomasta lahjasta! :)

Torityttösenä ollessani todella tuli koko ihmiselämän kirjo vastaan ja siitä pitäisi joskus kirjoittaa oikeasti jotakin.

Toinen ihana yllätys oli jo saman päivän aamuna. Olin taas kutistunut vajaan puoli kiloa, joten nyt taitaa olla jo neljä pudonnut. Jee jee jee! Tuuletusta ja kärrynpyöriä, väkkärävä pyörimistä silkasta ilosta. Hame johon en enää mahtunut istuu oikein mukavasti ja parit farkutkin viimein solahtivat jalkaan. 4 kiloa mennyt, 4 jäljellä! Kultainen puoliväli mistä suunta on toivon mukaan edelleen alaspäin. Koska ylimääräinen asia on vienyt aikaani enkä ole ehtinyt viikkoon treenatakaan, tietysti hieman pelkään pudonneen massan olleen lihasta, mutta peruskuntoni on kuitenkin sen verran hyvä etten ihan usko siihen. Pohkeeni ovat muuttuneet melko kauniiksi noustessani varpaille. Ne ovat edelleen pehmoiset, mutta jännittäessä niissä näkyy selkeästi kauniisti kaartuva muoto ja jänteikkyys. Minulla on aina olleet mielestäni kauniit pohkeet, joissa treenaus näkyy verrattain nopeasti. Taidanpa tehdä tästä kohta pienen meemin.. :)