Koska suuremmat suunnitelmat joutuvat pitkän odotuksen alle ja rrrakastan suunnittelemista, olen päätynyt astetta pienempiin projekteihin. Uusin villitykseni vihreä- kamomilla- valkoinen tee lipityksen lisäksi on hedelmä päivässä-projekti! Hedelmiä tulee syötyä aivan liian vähän vaikka ne ovat varsinaisia vitamiini- ja hivenainepommeja, pullollaan antioksidantteja sekä muuta kehoa kaikin tavoin hellivää hoitoainetta, joten vastaisuudessa yritän syödä joka päivä ainakin yhden hedelmän tai hätätapauksessa korvata vitamiinivajeen marjoilla. Toissapäivänä vetäisin banaanin, eilen omenan ja tänään suurella jännityksellä kiivin. Hälytin T:n soittamaan hetkeä myöhemmin tarkistussoiton olenko henkitoreissani lattialla vai vieläkö voin nauttia näistä vihreistä vitamiinipommeista ja onnekseni voin! Suuta kutitti hieman tavalliseen tapaan, mutta muutoin en huomannut olevani sen enempää tai vähempää allerginen kuin vuosikausia sitten syötyäni hedelmää viimeksi.

Treenit olivat puolentoista kuukauden tauolla ja vasta eilen pääsin jälleen salille. Vedin totuttuun tapaan 45 min kuntosalia ja päälle 55 min afrodancea todetakseni tänä aamuna, että olen pulahtanut rapakunnon lätäkköön mistä ei auta kuin yrittää rämpiä ylös. Käsivarsien lihakset vaikeroivat, selkä on kuin jyrän alle jäänyt, niska ei halua taipua eteen ja oikea kankku on mehevässä krampissa. Sen siitä saa kun itsestään suuria luulee. Tänä aamuna heräsin kurkkukipuun ja flunssaan, joten harmikseni jouduin vieläkin jättämään wushun väliin. Sydämeni itkee ja vaikeroi vieroitusoireista! Torstaina olen iltavuorossa joten hahhaa, eipähän pääse tuolloinkaan taistelemaan. Huomenna aion kuitenkin uhmata nenäonteloiden bakteerivaltaa ja vetää hyvin kevyen 45-55 min salitreenin. Juoksumaton korvaan crosstrainerilla ja käsivarsiakin rääkkään vähän vähemmän.
Vaan tuleepa taas treenistä hyvä olo! Fiilis on korkealla, vireystaso paremmalla ja jälkkäriksikin saatoin hyvällä omatunnolla syödä kirsikkahillo-maitorahkanmössön. Paino junnaa edelleen 62 ja 63 kilon tietymillä, joten siihen ei muutosta. Voi masennus kun en ihan vielä tavoitteessani ole, mutta puolimatkassa edelleen kuitenkin. :)