Onpahan kiireessä kirjoitettu. Illalla tulee parempi päivitys.

Blogihiljaisuuteeni on naurettavaa syy: kirjoitan muuanne. Olen täysin, totaalisen koukuttunut HeiaHeia-nimiselle sivustolle kirjaamaan ylös liikuntasuorituksiani. On vain koukuttavan hauskaa ruotia treenejä, liikkumista ja nauttia merkintöjen seuratessa toistaan. Olenkin treenannut kolmen viikon sisään hauskat 16 tuntia ja tuo sisältää vähintään yhden tuplatreenin (esim. kuntosali + aerobinen eli tanssi) per viikko. Olo on mitä mainioin!

Notkeus on lisääntynyt sen verran, että otsikko kertoo kaiken oleellisen. :)

Yleensä en kirjoita järin yksityiskohtaisesti elämästäni, mutta onpahan pakko mainita viettäneeni yhden parhaista juhannuksista ikinä. Olin aaton jälleen töissä ja vetelin hirsiä juhannusiltapäivän viimeiset tunnit, mutta sitten alkoikin tapahtua. Ensinnäkin ystäväpariskunta pölähti T:n luokse kylään melko ex-tempore ja ilta kului rattoisasti nauttien hieman kuplivaa, paljon naurua ja pelatessa nokkelia seurapelejä. Kun jätkät painuivat saunaan me likat keksittiin kuningasideana lähteä tekemään juhannustaikoja. En saanut toista osapuolta innostumaan alasti kirmailusta, mutta sen sijaan etsimme sen seitsemän aitaa, loikimme yli kuin liikaa simaa nauttineet saunatontut ja nyhdimme kimpuksi seitsemän eri sorttista kukkasta. Palasimme suorituksestamme ylpeyttä hehkuen takaisin sisälle nuupahtaneine kimppuinemme, missä miehet suhtautuivat innostuneisiin taikoihimme jokseenkin pöllämystyneinä. Nämä olivat ehtineet jo alkaa kaipailemaan karkuteille lähteneitä juhannusmorsiamiaan eivätkä nenän alle lykkäämämme hienot juhannuskimput ilmeisesti selventäneet reissua vähääkään. Joka tapauksessa pistin ainakin omat yrttini tyynyn alle, mutta ainoa mitä sitä seuranneesta unestani muistan, on karmaiseva yksityiskohta jossa minut yllätettiin vessasta isommalta hädältä. Hirvitys! Seuraavana yönä toki urhoista uljaimmat eksyivät uniini, joten ehkä taika toimi vain viiveellä kun emme tunneistakaan pitäneet niin nuukasti kiinni vaan keräsimme kimppumme jo pari tuntia ennen keskiyötä.

Seuraavana päivänä, eli varsinaisena juhannuksena menimme T:n vanhempien luokse syömään mihin olikin kerääntynyt osa sukua. Tunnelma oli välitön ja iloinen, yritin autella minkä taisin ja jopa juttelin kaikkien kanssa vaikka olenkin aluksi vähänkin tuntemattomampien ihmisten seurassa kauhean ujo. T:n isä grillasi lihaa, äiti oli laittanut mitä ihanimpia lisukkeita ja itikat söivät minua suoraan seisovasta pöydästä kunnes lopulta suroastaan kuorrutin itseni karkotteella. Sen jälkeen sain olla rauhassa onneksi niin itikoilta kuin paarmoilta. Maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni karitsaa ja täytyy myöntää, noloa kyllä, etten pitänyt siitä laisinkaan. Monet pitävät karitsasta koska sen maku on pehmeämpi kuin lampaan, mutten pitänyt mausta silti enkä päässyt irti ajatuksesta syöväni kuollutta vauvalammasta. Vaikken missään nimessä enää kasvissyöjä olekaan, niin rajansa minullakin. Ei karitsaa kiitos enää ikinä. Se ei ole sen omatunnonvaivojen eikä maun arvoista, ja sitäpaitsi on melkoista tuhlausta nauttia kallista herkkua pitämättä siitä vähääkään. Ilta oli kuitenkin huippuhauska! Palailimme T:n kanssa melko myöhään kotiin ja menimme vielä miltei keskiyön saunaan. Viikonloppuni ovat harvoin vapaita, joten osaamme ottaa niistä kaiken irti ja viettää mitä parhainta laatuaikaa vaalien jokaista hetkeä. Sunnuntai koitti kuitenkin liian pian..

..joten oli aika hakea kissat vanhemmilta ja palata arkeen. Onneksi on enää muutama päivä töitä ja sen jälkeen alkaa viikon loma! Loput kolme lomaviikkoa pidän syksyllä, mutta nyt nautin yhden viikon keskikesän lämpimistä päivistä.

Treenikerrat: 50 (puoliväli, jipii!) päivän hedelmä on ollut banaani palautussapuskana treenin jälkeen. Vaihtelun vuoksi olen tuossa välissä vedellyt persikoita, muutoin hedelmävalioni on vieläkin kovin yksipuolinen. Pitäisi varmaan hankkia aprikooseja. :)

Ehkäpä vielä mainitsen syöväni superterveellisesti joka päivä pari desiä marjakiisseliä. Kiisselin keitto kahdeksan vuoden tauon jälkeen oli ihan taidonnäyte sinänsä, jälkikäteen näytti kuin keittiössä olisi teurastettu pieni eläin ja tiskiä oli keskisuuren vuoren verran. Tähän minua kannusti vuorokaudeksi raolleen jäänyt pakastimen ovi, jonka jälkeen pelastin sen mitä pelastettavissa oli (tuloksena n. 20 litraa marjakiisseliä) ja heitin hampaita kiristellen luultavasti ihan hyvääkin ruokaa ruokamyrkytyksen pelossa roskiin. Tuolloin koko pakastin oli umpijäässä, ovetkin pelkkiä jääpuikkojen kasvualustoja eivätkä ovet änähtäneetkään mihinkään suuntaan. Siitä huolimatta lihat, kalat ja ruuat kohmeisia. Paikoin jopa sulaneita. Niitä en kuitenkaan uskaltanut laittaa ruuaksi, herkkävatsainen kun olen. Sen sijaan keitin kaikki puolukat, mustikat ja mustaherukat saaden tekoveren näköistä liisteriä kaksi kattilallista. Onneksi kiisselin paksuus salli veden lisäämisen ja lopulta minulla oli ihan kelvollista ja maukasta marjasoppaa mitä lusikoida ääntä kohden seuraavat viikot.