Pitkän tauon jälkeen kuulumisia.

Löysin vihdoin rakkaimpani. Siellä se oli, jotenkin vain yksi joukosta ja silti niin orpona. Hieman ujonoloisena, muttei lainkaan vaatimattomana vaan miltei viekoittelevan ja häpeilemättömän suloisena. Hintaa armaalle ilmoitettiin 249-, (lähtöhinta 349-,) ja kotiinkuljetuksena 267-,. Ihastuin melkeinpä ensisilmäyksellä vaikka murunen oli tyystin erilainen kuin olin kuvitellut. Tilasin lähes empimättä, vaikka säästötilikin jo naukui tuskissaan muistutellen tulevasta lomamatkasta. Mutta sitten se oli siinä! Paljastui paketista muutamaa päivää myöhemmin ja oli juuri niin kaunis ja viehättävä kuin olin kuvitellutkin! Ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen.. Oma, ihan ikioma. Pyörä!
Hellän rakkauteni kohde tuli kokonaisuudeltaan hieman vajavaisena, mutta onneksi säästyin suuremmilta kirouksilta kun T:n veli pelmahti kuin pelastava enkeli ja tarjoutui kokoamaan irralleen jätetyt osaset. Pianhan se oli valmis koeajolle ja meinasimmekin ensin mennä silkasta rakkaudesta ympäri (tietysti ilman kypärää) kun en ollut ihan niin kirpakkaan käsijarruun tottunut. Vaan nyt olemme ajelleet varmaankin ainakin 50 kilometriä muutaman päivän sisään. Kypärä tiukasti päässä ja hampaat nautinnonkauhuisessa irveessä! Yhtään kertaa en ole uhkarohkeista kokeiluistamme huolimatta kaatuneet, mutta kerran pyörä heitti minut satulastaan osuttuamme upottavan pehmeälle sorahiekalle. Eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kuin pelastautua kun pyörät upposivat kymmenen senttiä näkymättömiin, ohjattavuus oli nolla ja pyörä ei liikkunut edes mielikuvien voimalla. Arse hieroitui toisen asteen palovammoille satulasta pudotessa, mutta näkyviltä vahingoilta säästyttiin. Suurimman kolauksen sai epäilemättä maastohurjasteluun asennoitunut egoni, mutta onneksi sitäkään ei ollut näkemässä kuin muutama mustarastas, sekä raakkuvasta naurusta päätellen pari vanhaa varista.

Eksyin ehkä puolituntiseksi tämänpäiväisellä fillaroinnilla mikä oli ihan hauskaa. Eksyminen on aina hieman kutkuttavaa ja oi se helpotuksen tunne kun löytää taas tutut maanmerkit! Muutoin olisin olut wushu-treeneissä, mutta toiset nössöilivät eivätkä ilmaantuneet paikalle, joten treenit jäivät välistä. Vain parin tumman pilven ja muutaman ripsottelevan tipan takia..Tosi harmi. Olen oppinut viimein sen pyöräytyksen joka a. ei ole vaikea b. mutta josta tein ylitsepääsemättömän henkisen matkan tuntemattomasta syystä, joten vähänkö olisin halunnut elvistellä oppimallani! Noh, seuraavaan kertaan sitten. Ei se mielestä unohdu kun vetäjäkin oli niin helpottunut, että pisti minut torstaina tekemään sitä ja samaa seuraavaksi vartiksi.

Treenikerrat: 68, matkaa tavoitteeseen: 32, päivän hedelmä: vadelma-carambola siideri.

Kerrottakoon vielä, että vietin ihanan 30-vuotispäivän vaikka se oli tyystin erilainen mitä olin ikimaailmassa kuvitellut, sekä että viimeaikaisia tapahtumia on ihan liikaa että ainakaan juuri nyt jaksaisin niitä ylös kirjoittaa. Ihanaa on kuitenkin ollut, kiitos heille jotka ehkä saattavat eksyä lukemaan tämän ja kyllä tietävät. :) Juujuu, nekin jotka eivät uskoisi. halipuseja!

Muutes muruset. Pistetääs jotain pientä edistystä nyt esiin kun kerran netissä kuva on! Töitä on tehty 10 kk joista melko aktiivisia 6 kk. Aika härskin tuhdissa kunnossa edelleen, mutta sitkeästi väitän jotain edistystä tapahtuneen. pahoittelen säädytöntä pukeutumista, tulin juuri suihkusta kun kuva otettiin. (juujuu, tulen aina suihkusta ihan luonnostaan tällaisessa asennossa..) Minä ja mielikuvitusmuskeli!