Ihana pääsiäisloma.

Olemme Rinnan kanssa ulkoilleet joka päivä näiden neljän vuorokauden aikana. Harmi etten älynnyt ottaa kameraa mukaan. Ulkona on kiva pikkukissan nuuskutella lempeitä kimalaisia, olla piittaamatta perhosista ja narskutella luontoäidin salaattipöydästä pitkiä heinänkorsia. Hiidelle ulkoilu toi liikaa stressiä, joten musta katti kävi vain pari kertaa ulkona kääntymässä ja sai sen jälkeen nauttia kodin rauhasta. Liikaa muutoksia liian pienessä ajassa. Muuton jälkeen on ollut niin monta uutta ihmeellistä ja opittavaa asiaa, niin moni totuttu asia ihan eri tavoin, että pikkuisen kissapolon pää menee pyörälle. Ei siis turhan päiten ylimääräistä stressiä. Ulkoilua kokeillaan aina toisinaan josko se alkaisi maistua, mutta pientä mustaa ei väkisin pihalle viedä.

Korkkasin juoksuohjelman uudestaan aloitetuksi. Tein kaikki aloittelijan virheet. Lähdin lenkille flunssaisena, aloitin malttamattomana liian raskaasti (juoksua piti olla 2 min, juoksin 7) ja seuraava juoksupyrähdys olikin vaativaa settiä. Olen kuitenkin nyt viikon sairastanut ja sitä ennen joutunut 8 kuukauden ajan luopumaan kuntoharrastuksistani. Niinpä pääni alkaa kohta nykiä, ellen pääse tavoitteelliseen treenaamiseen.

Olemme herkutelleet T:n kanssa pääsiäisherkuista ja syöneet valtavan annoksen kevyempää hedelmärahkapashaa. Ohje oli kuudelle hengelle, teimme siitä selvää parissa päivässä. Hyvä me!

Pääsiäislekottelu ja jopa puoli vuotta rästissä olleet hommat ovat melkeinpä hoidettu.

Eikä kirjoittamisestakaan tule nyt mitään järkevää sanottavaa, sillä päiväunet kissa kainalossa kutsuvat kyllä huomattavasti enemmän...