Hetkisen vuoden päätyttyä tajusin, että tulen hulluksi ellen pääse pois kotikuvioista. Syksylle tarkoitettu, kieli pitkällä odottamani loma kutistui kutistumistaan ja olisi luultavasti jäänyt kokonaan pitämättä, ellen olisi repäissyt ja päättänyt paeta arkea tuhansien kilometrien päähän.

Aikaa löytää matka oli muutama viikko ennen lähtöpolkaisua. Omat haasteensa asetti koulu, joka suhtautui varsin nuivasti aikeeseeni olla viikko ulkomailla. Lopulta löytyi ajankohta, jolloin voisin vielä matkustaa, mutta haaveilemamme Italianmatkan ajankohta piti ruksata yli. Myöhemmin kävi tietysti ilmi, ettei koululla ollut mitään, minkä vuoksi olisi pitänyt olla paikalla.

Koska Italia rankkautui listalta pois, jäljelle jäivät Kreikka ja Sisilia. Sisilia oli liian kallis säästökukkarolle, joten varasimme pakettimatkan Kreikan Pargaan. Pakettimatkaan näytti sisältyvän erittäin sopuhintaisesti lennot ja hotelli. Lopuista ei mainittu halaistua sanaa, mikä oli varmasti hyvä. Pakettimatkailun karmeus oli sitten ihan oma yllätyksensä.

Lähtöpäivänä kone oli täynnä finskejä ja kauhuissani mietin, että ovatko nuo KAIKKI tulossa samaan kohteeseen meidän kanssa? Joo, kyllä ne olivat.

Parga paikan päällä

Matkailumainoksessa Parga oli idyllinen pikku kalastajakylänen, joka tarjoilisi aitoa Kreikkaa. Karu todellisuus oli, että Parga oli viimeksi ollut kalastajakylänen joskus 70-luvulla ja sen jälkeen koko paikka oli rakennettu passaamaan, paijaamaan ja palvelemaan turisteja. Hotelleja ja huoneistohotelleja näytti olevan enemmän kuin paikallisten asuntoja. ”Aitoa kreikkalaista” katukuvaa värittivät ravintolat, rantakrääsä ja rihkamakaupat.

No olihan siellä kalastajia. Ne, jotka kalastivat fisua turistien pöytään paikallisiin ravintoloihin.

Sitä ”aitoa Kreikkaa” koki ainoastaan vessassa käydessään, sillä ahtaiden viemäriputkien vuoksi paperit piti heittää vieressä sijaitsevaan roskikseen, ei pönttöön, joka olisi tukkeutunut. T oli pöyristynyt tästä barbariasta, mutta itse koin salaa lohdullisena tämänkin pienen natiivielämän piirteen. Jos tämä oli ainoa ”Aidon Kreikan” kokemus matkan aikana, otin sen lohdutuspalkintona vastaan. Ainakin vessakäynnin tuomat fiilikset olivat erilaiset kuin kotona.

Ulkohuomiona vessapaperi oli kallista. Ja tähän väliin vähän muuta hintahuomiota: Elintarvikkeet olivat järjestään kalliimpia kuin Suomessa (huoneistohotellissammehan laitoimme aina aamiaisen itse). Ravintolaruoka oli sen sijaan edullista. Lähtöiltamme ateria; 4 alkupalaa, 2 pääruokaa, 0,5l viiniä ja talon tarjoamat ouzot kustansivat yhteensä 30 euroa. Yleensä ottaen kympillä söi vallan erinomaisesti, mutta jäätelö oli yllättäen samanhintaista kuin Suomessa.

Turistit

Valtaosa turisteista oli, mikä yllätys, Suomesta! Suomea kuuli enemmän kuin silakkamarkkinoiden aikaan kauppatorilla. Loppuviikosta jopa saksan ja englanninkin kuuleminen oli itkettävän lohdullista eksotiikkaa suomalaisten marinaan verrattuna.

Suurin osa suomituristeista käyttäytyi paikan päällä törkeästi. Kersat tekivät mitä huvitti ja vanhemmat itkivät kauhuissaan tietämättä miten toimia pullikoivan jälkikasvun kanssa. Ei sillä, että aikuiset olisivat osanneet käyttäytyä yhtään sen paremmin. Eräskin daami hyllyi raivosta, kun ei kreikkalainen puodinpitäjä osannut hänelle selvällä suomenkielellä selittää, missä postitoimisto on. Daami itsehän ei englantia ollut vaivautunut opettelemaan kreikasta puhumattakaan. Sivuhuomiona: koko huudi käsitti kyläpläntin, jonka läpi käveli alle vartissa. Jos täti olisi lyllertänyt 100 metriä ylämäkeen, olisi se postitoimisto ollut nenän edessä. Nyt taisi kotipuolen einarit jäädä ilman korttia.

Kreikkalaiset olivat ihmeen pitkäpinnaisia ja ystävällisiä näiden typerimpienkin turistien kohdalla. Harmi vain, ettei kreikkalaisia turistien kansoittamassa katukuvassa sitten näkynytkään kuin ravintoloiden sisäänheittäjinä.

Ruoka ja retkeily

Ravintolaruoka oli taivaallista. Ainoana miinuksena, ettei Kreikassa ymmärretty mitä allergiat ovat. Oli aivan sama mainita allergiani kuin kertoa olevani Marsista ja syöväni vain kuujuustoa. Tarjoilijat nyökyttivät hymyillen ja kantoivat eteeni annoksen, jossa killui aina iloisesti vähintään koristeena hengenvaarallista hedelmää.

Onneksi sain useimmiten sysättyä sopimattomat ruoka-aineet syrjään, mutta silti kärsin muutaman päivän aivan raivokkaasta, tulipunaisesta ihottumasta ympäri vartaloa.

Tietämättömyyttämme osallistuimme yhdelle totaalisen ylihinnoitellulle, opastetulle retkelle. Oppaamme oli risteytys hyperaktiivista pikkuoravaa ja kymmeniä ulkoa opeteltuja lineja. Uskokaa pois, rutinoitunut asiakaspalvelija tunnistaa tuhanteen kertaan käytetyt muka-hauskat replat ne kuullessaan.  

Tästä huolimatta turistilauma seurasi opastaan lauhkeasti kuin pässit narussa. Onneksemme muut suomituristit oli helppo karistaa kannoilta, sillä he tarrautuivat oppaan kylkeen kuin poikaset kanaemon huomaan. Jos opas ei jatkanut pidemmälle, eivät muutkaan uskaltautuneet.

Sinänsähän tässä ei ole mitään väärää. Pakettimatkailu sopii varmasti joillekin, mutta meille sen luonne tuli yllätyksenä. Välttelimmekin parhaamme mukaan yhteisretkiä sekä muita suomalaisia. Valitettavasti vasta viimeisenä iltana huomasimme, että retkiä olisi voinut tehdä omin päin ja hyvin paljon halvemmalla ostamalla paikallisilta. Jos vielä menemme Pargaan, vuokraamme auton ja ostamme retket paikallisilta yrittäjiltä. Ei kiitos suomirykelmälle.

Eläimistö

Ampiaisia Kreikassa on jumalattomasti. Niitä pörräsi sankoin joukoin joka puolella. Positiivisena yllätyksenä nämä saatanan kätyrit ottivat aika lunkisti Kreikassa. Mitä isompi pimpiäinen, sen chillimmin se otti. Ne isoimmat vaan yksinkertaisesti tiesivät, ettei niille ryttyillä. Pienet olivat sen sijaan yhtä pirullisia kuin Suomessakin. Ne ilmaantuivat tyhjästä ahdistelemaan nauttiessasi aamiaista. Ne laskeutuivat ehdottomasti kielletyille kehonalueille uima-altaalla. Kauhun  tuntein sneppasin useamman kuin yhden pistiäisen huitsin nevadaan herkimpien pyhättöjeni yltä. Säästyimme pistoilta. Sen sijaan muut suomalaiset valittivat saaneensa piikistä. Olen varma, että sisimmässään ne ihmiset varmasti ansaitsivat sen.

Moskiitot. Vittu mä vihaan moskiittoja. Huoneistohotellissamme oli onneksi moskiittoverkko. Ainoa miinus oli, että se oli käyttökelvottoman rikki. Jahtasin silmät päässä seisoen öisin noita iniseviä perkeleitä. Onneksi oli sähköinen kärpäslätkä, jolla aina yhtä suurella nautinnolla käristin ne pienet paskiaiset. Näihin lentäviin, iniseviin piruihin eivät auttaneet karkotteet, manaukset, myrkyt tai mikään muu kuin suora kuolema. Vittu mä vihaan moskiittoja.

Kissat ja kanat. Kiskiskis kisukisukisu. Yllättäen törmäsimme vain muutamiin kujakatteihin. Vaikka olen sitä mieltä, että kunkin maan eläimistö pärjätköön omillaan, onnistui yksi ainokainen, muutaman kuukauden ikäinen ujo penturuikku sulattamaan paatuneen sydämen. Sen seurauksena ruokimme useampana kuin yhtenä iltana neljän kissan seuruetta kissanruualla. Mikä pahinta, pakotin T:n kanssani etsimään koko Pargan läpi kissanruokapurkkeja. Eikä niitä löytynyt. Paitsi kun olimme jo luovuttaneet, ne löytyivät lähimmästä kaupasta. Kissat kiittivät.

Kanat nyppivät itseltään ja toisiltaan sulkia. Eivät ole eläinsäädökset ihan samalla linjalla kuin Suomessa. Mutta rouvat olivat herttaisia, kuten kanat yleensäkin. Ylpeä kukkoherra piti huolta, etteivät vieraat lähentele rouvasparvea edes aidan takaa turhan likeltä ja piti muutenkin kanaparvessa jöötä. Rouvat kotkottivat ihastuksissaan ja kuoputtivat maata. Sydämenkuvia hiekkaan, veikkaan ma.

Lekottelu ja loppu

Rannat olivat… IIIHAAANAT! Voisin painua loikoilemaan saman tien, mikäli lämpötilat sen vielä sallisivat. No ok, olimme vain yhdellä rannalla, sillä muihin saapuminen olisi vaatinut herrantähden vaivaa, ja loikoilemaanhan sinne muiden länkkäreiden tapaan tultiin. Matka veteen oli vähän ikävä, koska hiekkaranta oli silmänlumetta ja heti aaltojen alkaessa alkoi myös sorakiveys. Onneksi suurin osa kivistä oli kuin pieniä ranskanpastilleja, mutta terävät pistivät jalkapohjiin kun vähiten sitä odotit. Vesi oli juuri niin kirkasta ja turkoosia, kuin matkakuvat lupasivat.

Myös hotellimme uima-allas, jonka saimme pitää ensimmäiset päivät itsellämme, oli rentouttava kokemus. Otin ihonhoitoaurinkoa ja pulahtelimme uimaan aina kun siltä tuntui. Ja mikä rauha! Mikä hiljaisuus! Mikä suloinen autioitunut paikka, kunnes kolmannen päivän iltana muutkin asukkaat keksivät valloittaa altaan aurinkotuolit.

Kaiken kaikkiaan, Parga on oiva ensimmäiseksi ulkomaanmatkaksi tai pienten lasten kanssa reissatessa. Parga on puhtaasti pakettimatkailijoiden rantalomakohde, paikka minne tullaan syömään, löhöämään rannalla ja kotiin päästyä voidaan kertoa, että on käyty ulkomailla. Pargan jälkeen voi sanoa käyneensä Kreikassa, mutta onko nähnyt tai kokenut Kreikkaa, on täysin eri asia.

p.s. Kuvat seuraavat tunnin sisällä seuraavaan postaukseen.

p.p.s. Matkan ajankohta oli 6.-13.9.