Musiikki. Oli se mitä hyvänsä trashista metalliin, sen kautta poppiin, rockiin, iskelmiin ja klassisen kautta oopperaan on suuri rakkauden aihe. En voi sille mitään. Hyvä musiikki kiemurtelee ihon alle, sykkii suonissa ja saa sydämen joko hakkaamaan ylimääräistä tai jättämään pari ylimääräistä lyöntiä väliin.

Musiikin avulla avautuu kokonainen uusi maailma. Näen valtaisan määrän eri värejä, yhdessä soinnussa voi olla tuhannen eri värin spektri. Hyvä musiikki rummuttaa sormissa, vaeltaa varpaisiin ja saa veren kuplimaan, kiehumaan, tuntuu miltei tuskalta päässä. Se miten se suorastaan tunkeutuu syvälle tajuntaan ja joskus tekee liikuntakyvyttömäksi, se jos mitä on tuskaista nautintoa. En ole koskaan tuntenut mitään kuten musiikin kanssa. Joskus musiikin mukana on tarina. Hyvän musiikin kuunteleminen on kuin katselisi elokuvaa suoraan karkkimaasta. Täynnä tapahtumia, draamaa, juonenkäänteitä ja herkullisia värejä.

Jokainen musiikki on erilainen. Saan mieletöntä voimaa, angstia ja raivoa metallista, uskomatonta rauhaa klassisesta, käsittämätöntä luovuutta elokuva- ja pelimusiikista, mieletöntä iloa ja onnea popista, nostalgiaa ja kyyneleitä 60-luvun kuumista nimistä.. En käsitä miten pystyisin koskaan kenenkään kanssa jakamaan näitä sanoinkuvaamattomia tuntemuksia. Kun kuulen hyvää musiikkia saatan käydä kärsimättömäksi keskeyttäessä, soittaessani itse saatan näyttää ummetusta kärsivältä ankalta mutta nautin joka hetkestä, oopperassa tai teatterissa tekisi mieli tunkea tekstiviestiä näppäilevän luuri sinne minne aurinko ei paista.. Rakastan kaikkea musiikkia. Rakastan sitä mitä se tekee minulle. Miten se kuohuu sisälläni, miten se parhaimmillaan raiskaa mielen jättäen vereslihalla ja sykkivänä olevan sielun odottamaan seuraavaa rytminpurkausta. Joskus musiikki tuntuu niin hyvältä, että se on miltei sietämätöntä nautintoa.

Musiikki on minun muusani. Jos ikimaailmassa saan aikaiseksi jotain muuta kuin pelkkää bloginpitoa, on se vain ja ainoastaan musiikin voiman ansiota.