Kaukana, kaukana avaruuden äärettömyyksien kylmässä syleilyssä ne syntyvät. Niin kaukana ettei ajalla tai matkalla ole enää mitään merkitystä. Keinahdellen suunnattomien tähtien hehkuvan kuumissa kehdoissa. Ne leikkivät tähtikeinuissa, kisailevat kuiden ympärillä, kirmailevat ja sukeltavat planeettojen kyljissä. Ottavat vauhtia suurten planeettojen jäärenkaista, kikattavat galaksien kierteissä ja nappaavat ratsukseen ohi kiitävän komeetan. Pyörteillen ja etsien nämä tähtien lapset, elämää ihmeellisemmät olennot etsivät omaansa, avaruuden pimeässä lastenkamarissa jäähelmien takertuessa kimaltamaan heidän hiuksiinsa. Ne ovat unelmia, pieninä ja suurina syntyviä. Niiden varpaisiin tarttuu tähtipölyä ja silmiin palava hehku valtavista valkoisista tähdistä. Mutta unelmat eivät elä ilman asuinsijaa. Jokaista ihmistainta, lapsosta, suloista pienokaista kohden syntyy kymmeniä, satoja, tuhansia pieniä häilyviä haaveita. Toiveen rippusia ja unenomaisia unelmia. Niinpä ne laskeutuvat maan päälle, etsiytyvät ihmisten korvien taakse, kuiskailevat sydämiin ja suukottelevat pieniä, viileitä suudelmia poskille, otsalle, öisin suljetuille silmäluomille. Unelmat käpertyvät viereesi ja syleilevät tiensä sinun luoksesi, etsien paikkaa sydämestäsi. Tarjoavat suunnattomia suunnitelmia, iloa, onnea ja kutsuvat selittämättömän kaipuun aamulla luoksesi. Joskus unelma ei löydä heti oikeaa ihmistä, vaan joutuu harhailemaan pitkään pyörähtäen eri ihmisten luota toiselle. Ne kokeilevat hehkuvilla sormillaan olkapäitäsi kevyesti, hyräilevät unelmaa onnesta, kaipuusta ja intohimosta haaveisiin, hyrisevät leukasi alla ja käpertyvät syliisi sinua syleillen saadakseen luotasi pienen sijan.

Ole varovainen unelmiesi kanssa. Ne voivat haastaa sinut ahnaina liian suuriin suunnitelmiin. Niille mikään ei ole mahdotonta ja joskus unelma ei enää muista miten se omaansa rakastaa, vaan se janoaa vain toteutumista. Helli, vaali ja rakasta unelmaasi, mutta älä koskaan luota sen nälkäisiin lupauksiin.