Heräsin tänä aamuna kauheaan yskänpuuskaan missä rykäisin samalla varmasti muutaman keuhkorakkulankin irti. Olo oli kuumeinen ja mittarikin näytti lämpöä heti aamusta. Ei muuta kuin soitto töihin ja sitten potemaan tautia. Tietysti sairastun juuri nyt kun töissä olisi ollut kiva vuoro, ulkona kaunis ilma nautittavaksi ja huominen sekä ylihuominen vapaapäiviä. Eihän sitä nyt työpäiviä sairasteta kun vapaita! Raivostuttavaa.

Ärsyttää myös, että juuri kun aloin päästä vauhtiin kuntoilussa tulee tällainen takapakki. Olen nyt juossut 4 kertaa, eli ensimmäisen viikon juoksuohjelmasta. Periaatteessa lenkki on todella helppo ensimmäisellä viikolla. 5 min kävelyä, 2 min juoksua, hetki palauttelua ja toistetaan harjoitus paluumatkalla. Tämä suoritetaan joka toinen päivä ja yhtenä päivänä on kävelyä. Lauantaina oli tosin niin ihana ilma, että tällainen lyhyt harjoitukseni venähti 40 minuutin vuorotteluksi kävelyn ja hölkän välillä. Sunnuntaina lenkki tuntui jostain syystä ihan hirveän työläältä vaikka on noin lyhyt, ja illalla alkoikin inhottava yskä. Taisin jo illalla olla huomaamattani kuumeessa. Koko eilisillan olin jotenkin kärttyinen ja kärsimätön ja sitä ajatellessa on epätodellinen olo.

Mutta muuten lauantai.. Miten ihana ilta! Aamulla heräsimme molemmat valtavan pahantuulisina T:n kanssa ja äksyilimme toisillemme. Onneksi päivä muuttui siinä paremmaksi ja lopulta päätimme lähteä korkkamaan terassikauden (varsinkin kun en ole oikeastaan ikinä istuskellut terassilla, ehkä 3-5 kertaa koko elämäni aikana!). Ikävä kyllä koko pääkaupunkiseutu oli kanssamme ajoituksesta täsmälleen samaa mieltä ja etsimme yli puoli tuntia kävellen jotain vapaata terassipöytää mistä saattaisi edes nähdä auringon säteitä. Minähän palelen aina, joten yksinkertaisesti kieltäydyin edes harkitsemasta varjopuolen terasseja. Lopulta löysimme pienen terassin mihin aurinko päätti pilkistää jopa varttitunnin ajan ja kaksi suloista nuorta miestä huikkasi olevansa juuri lähdössä joten saimme heidän pöytänsä. Nautittuamme vain yhdet viileät ja minun kelliessäni onnesta kehräten lämpöisässä auringonpaisteessa, aurinko vaelsi vartissa seuraavan rakennuksen taakse ja päätimme jatkaa Belgeen iltaa istumaan. Illemmalla seuraamme liittyi T:n ystävä ja hänen ihastuttava tyttöystävänsä, jonka seura on aina yhtä hauskaa ja välitöntä. Yllätysvieraana saimme T:n kaverin isosiskon joka oli myös kissaihmisiä joten me vertailimme kissojamme ja niiden tapoja samalla kun kolme muuta istuu keksimättä mitään sanottavaa kissaihmisten salattuun maailmaan. Lemmikinomistajien puheenaiheet ovat joskus tahtomattaan itsekkäitä..

Loppuillasta eksyimme vielä Molly Malonesin sisäpihan terassille missä lämpölamput pitivät huolta tunnelmasta joka olisi voinut lämpönsä puolesta olla etelämmässä. Mielettömän hauskaa oli. Onnistuin vahingossa tölväisemään puheillani T:tä pahemmanlaatuisesti ja siinä sitä sitten tovi kyräiltiin ja nyräiltiin toisillemme kunnes hetken kuluttua kujerreltiin sovun sanoja ja rakkaudentunnustuksia suudelmien maustamina. Oi tätä ensi hehkua ja rakkauden täyteistä elämää. Kinat sovitaan nopeasti ja molemmat ovat pahoillaan, seuraavassa hetkessä kaivaudutaan toisen kainaloon ja ollaan niin hempeitä, niin lempeitä. :D Saa nähdä kauanko tällainen ihana huuma jatkuu.

Pitkästä aikaa oli ihana, vapaa viikonloppu ja vielä säätkin suosivat. Tietysti olen iloinen siitä vaikka nyt sairastuminen harmittaa vietävästi. Onneksi kuuden viikon päässä siintää loma! :)

..eikun seitsemän. Lomani alkuahan siirrettiin. Seitsemän pitkää viikkoa vielä lomaan.