En oikeastaan tiedä mitä kirjoittaa tänne. Yritetään pitää lyhyenä.

Suurin uutinen on se, että emme muuta T:n kanssa yhteen. Päivämääräksi oli muutenkin sovittu yksi elämäni pahan onnen päivämääristä joten jo sillä hetkellä kun muuttopäivää "lyötiin lukkoon", epämiellyttävät pelon tunteet valtasivat mieleni. Joten siinä mielessä voinee sanoa, että ilon syrjäyttivät pahat aavistukset jotka osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Siinä päivämäärässä on jotain kirottua.

Olin laskenut aika pitkälti talouteni yhteenmuuton varaan, joten sekä onneksi että epäonneksi tuleva taloudellinen ahdinkoni pakottaa miettimään uusia toimintamalleja sen sijaan, että vain makaisin itkien kuten olen tehnyt kaksi viimeisintä päivää. Töissä olen toki pyrkinyt olemaan normaali, vaikkakin väsyneisyyttäni ihan täysi idiootti mistä jo tiimini esimieskin huomautti.

Olen tällä hetkellä niin hirveän katkera, pettynyt ja surullinen, etten voi kirjoittaa enempää blogiin. Kirjoittamani teksti sisältäisi vain karvasta myrkkyä joka tuhoaisi ne pienet toiveen hiput joita vielä elättelen.