Natalia pohti blogissaan alkavansa vakavissaan ihka ehdaksi teenlipittäjäksi, mikä sai minut miettimään suhtautumistani teehen sekä siinä siivussa kahviin. Tehdäänpä nyt yksi asia selväksi. Minä en pidä kahvista. Minusta se on ihan järkyttävää, kitkerää, pahaa litkua jota juodaan aamuisin koska se piristää, ja päivisin koska niin on tapana ja koska se piristää. Onneksi kovin paljoa enempää en voi juoda ellen halua kärsiä tuskan hiki otsallani vessassa, karmeiden vatsanväänteiden kanssa pöntöllä täristen. Mutta silti jostain kumman syystä teeskentelen pitäväni kahvista ja otan aina kylässä tuota kuumaa ja katkeraa, vaikka todellisuudessa pidänkin enemmän teestä. Onneksi kahvistakin voi saada siedettävää, parhaassa tapauksessa jopa hyvää. Lisätään ronskilla ranneliikkeellä kermaa, ja hyvä tulee! Joskus äärimmäisen harvoin laitan kahviini sokeria. Tässä muutama kahvi joita olen kokeillut ja lisää aion kokeilla:

Tavallinen suodatinkahvi, halpismerkki (X-tra, juhlamokka, kulta katriina):

Ihan hirveää litkua. Täyttä paskaa. Ihan kuin joku olisi vetänyt krapula-aamun varpusparvet kahvinkeittimeen ja lisännyt kuumaa vettä. Varsinkin x-tra haisee ja maistuu edellisen viikon tsufenjämiltä joissa on lioteltu sätkien jämät.

Presidentti: No tämä menettelee jo, varsinkin kerman kanssa. Pehmeämpi maku eikä yhtä paljon katkeria riistokyyneliä kahvinviljelijöiden kansasta. Tosin en tiedä onko kyseessä inhimillisempi korvaus työstä vaiko parempi kahvilaatu.

Brazil: Yksi suosikeistani. En tohdi edes selvittää onko kyseessä jokin karmea riistokahvi kun sen pehmeämpi maku lupailee aina hyvää päivää. Harvoja kahvimerkkejä joista pidän jos sattumalta onnistun mitan oikein mittaamaan.

Reilun kaupan kahvi: Yllättävän hyvää. Kitkerää, kitkerää, mutta kuitenkin selvästi kahvinmakuista ja aavistuksen pehmeää. Join kerran jopa kupillisen ilman maitoa tai kermaa. Tosin pakon edessä, mutta sain sen alas, joten ihan tappavaa tämä ei ole.

Joulun erikoiskahvi, luomuversio: Kahvi jossa on kardemummaa ja kanelia. Kerman ja sokerin kanssa voisi erehtyä kuvittelemaan lipittelevänsä mokkaista jälkiruokajuomaa. Tätä jäi joululta ja pitäisi varmaan juoda, sillä seuraavaa pukkikautta saadaan odotella taas vuosi.

Löfbergs Lila on kaapissa odottamassa kokeilua. Sain tätäkin joululahjaksi. Ilmeisesti minulle oli jotenkin vaikea keksiä joululahjoja kun sain kasan kahvia. :)

Teet.

Liptonin vanha tuttu, keltainen pussukka: Ihan ok perusteetä. Ei mitään suuria tunteita herättävää. Hajutonta, mautonta, juodaan talvisin huoltoasemilla jotta hyytynyt veri lähtisi taas kiertämään elimistössä.

Halpikset: Euroshopperin tee oli täyttä kuraa. Parempaa saa kun kouhaisee loskaista kusilunta ja pistää kattilaan kuumenemaan. Princess tee oli positiivinen yllätys jos pitää tummasta, vahvasta ja aavistuksen kitkerästä teestä. Rainbow:n vihreä tee oli melko katkeraa, sai naaman mutruun kuin karvas sitruuna.

Vihreä tee: Yngh. Juon tätä sitkeästi muutaman kupin viikossa terveysvaikutusten ja nesteen poistamisen vuoksi. Mutta maku ei ole mikään hermoja rauhoittava kuten mainoksen seesteisellä aasialaislikalla, vaan pikemminkin kaiken tappion katkera kalkki teekupissani.

Valkoinen tee: Miellyttävä, vieno ja mieto maku. Tätä teetä juodaan nimenomaan rauhoittuakseen, koska kiireen hetkellä hentoinen maku jää vaillinaiseksi eikä siitä ehdi nauttia. Tätä voin juoda myös ilman maitoa, muutenhan siemailen teeni englantilaiseen tapaan.

Yogitee: Hurjan kallista, maksaa hunajaa ja mansikoita ja paketissa on vain muutama. Usein tuntuu, että maku saisi olla vahvempi, joten lisään joskus sekaan tummaa teetä. Teessä on kanelia, kardemummaa ja lisäksi joitakin eksoottisia mausteita. Tätä teetä ostan joskus vierasvaraksi ja ennen kaikkea itseäni hemmotellakseni. Minusta se on ihanan makuista. Hieman pistävää mikä johtunee kanelista, mutta ei lainkaan kitkerää ja kardemumma antaa ihastuttavan lapsuudenmuistoisen maun.

Kirjoitin nyt kaikkea tylsää ihan vain kirjoittamisen ilosta. :) Tulen juuri yötöistä, joten ajatus ei nyt kulje. Kunhan halusin vain lätistä turhanpäiväisiä. Olen juonut lisäksi ties miten montaa muuta teetä, lajitelmia, aivan ihanaa turkkilaista omenateetä jne, mutta jos niistä kaikista kirjailisin siinä menisi iltaan asti. Onkohan mitään hyvää Teekirjaa kirjoitettu? Allekirjoittanut voisi joko lukea tai kirjoittaa oikein mieluusti moisen. :)