Nyt on käsivarret kipeinä, selkä kivusta mutkalla ja vatsa tietää tehneensä töitä. Olenpa aloittanut kuntosalin ryhmäliikuntoihin kyllästyttyäni uuden harrastuksen. Oikeastaan ryhmäliikuntojen lisäksi, sillä vuorotyöläisenä en viitsi jäädä vain yhden liikuntaharrastuksen varaan jota olisi vain kahdesti viikossa. Joka tapauksessa opettelen käyttämään käsiäni lyönteihin ja jalkojani potkuihin Wushussa, joka on kungfun yksi muoto. Toivon mukaan jouluun mennessä olen himpun verran notkeampi ja ennen kaikkea itsevarmempi sekä voimakkaampi. Eikä unohdeta ikuista toivettani palata hoikaksi ja hehkeäksi. Vaaka näyttää kahden liikunnantäyteisen viikon (minulle 3-4 liikuntakertaa viikossa on suorastaan pökerryttävä saavutus..) masentavasti samaa lukemaa kuin ennenkin, mutta en luovuta. Täytynee syynätä vielä tarkemmin ruokailutottumuksiaan, sillä jos jokin minulle maistuu niin hyvä ruoka sekä herkuttelu. Melkein ikävöin aikaa, kun orjallisesti laskin joka suupalani, vitamiinit sekä suositukset ja yksikin ylimääräinen herkku piiskasi minut lenkkipolulle kaloreita kuluttamaan. Ei, anoreksiaa en ikinä sairastanut, mutta ortoreksiaa kylläkin. Senkin on tosin tajunnut vasta paaaaljon jälkikäteen. :) Noh, joka tapauksessa se melkein oli sen vartalon arvoista..

Palataan wushuun. Ensimmäisellä treenikerralla varasin matkaan oikein reilusti aikaa. Tietysti bussi tuli myöhässä ja ajoi yhtä hitaasti kuin pappa traktoria pellonpientareella. Kun vihdoin olin määränpään pysäkillä, kiihdytin nollasta sataan korkokengillä ja kipitin nopeammin kuin bussi koko matkan aikana. Eikä sitä paikkaa tietysti löytynyt! Tarkistin sata kertaa olevani oikealla tiellä, oikean katunumeron kohdalla, ja ainoa mitä paikalta löytyi oli lukittuja ovia sekä eksyneitä paikallisia jotka eivät olleet kuulletkaan taistelusalista. Itku kurkussa soittelin T paralle ja juuri pois lähtiessäni kun olin auttamattomasti myöhästynyt tunnilta, huomasin parinkymmenen metrin päässä osoitteesta hakemani paikan sisäänkäynnin ja hyvin pienen lappusen maininnalla alkeiskurssista. Ehkä olin sitten ollut sokea, mutta sisäänkäynti oli mielestäni todella kierosti aivan eri paikassa missä sen olisi kartan ja kaikkien järjensääntöjen mukaan pitänyt olla!

En tiedä johtuiko sitä seuraava raivokohtaukseni hillittömästä pettymyksestä vai pohjimmiltaan yhteenmuuttomme peruuntumisesta, mutta suurinpiirtein revin äässini T:lle puhelimessa ja ulvoin lopulta suoraa huutoa. En todellakaan käsitä mitä tapahtui, mutta sain varmaan hirveimmän raivarini sitten teinivuosien angstien. Olen vieläkin pahoillani, anteeksi T.

Noh, vaikeuksien kautta voittoon ja seuraavalla kerralla valitsin toisen bussin ja pääsin kuin pääsinkin varsin ajoissa salille. T oli tullut henkiseksi tueksi saattamaan ja samalla saatoin todistaa että sisäänkäynti todellakin oli ainakin mielestäni täysin epäloogisessa ja huonosti tiedotetussa paikassa, niisk. Mutta tunnilla kaikki mielipaha unohtui. Koikkelehdimme eri liikkeitä harjoitellen paririvissä salin halki ja valtaosa näytti enemmän tai vähemmän hortoilevilta kananpojilta horjuen toinen koipi ilmassa. Potku, pitikö siinä nyt olla varpaat ojossa vai suorassa? Lyönti, kumman jalan kanssa se tuli ja mihinkin suuntaan? Ai siis _mikä_ liike nyt oli menossa? Allekirjoittaneen päästä valui tieto välillä kuin vesi hanhen selästä kun kesken harppomisen unohtui miten liikesarjaa nyt harjoiteltiinkaan.. Eikä tämä ole oikeasti vaikeaa muistaa, mutta liikkeen toteuttaminen on vaikeampaa kuin aluksi kuvittelisi. Koikkelehtiessani salin läpi jälleen kerran ilmaan potkien ja huojuen kuin orpo variksenpelätin hylätyllä pellolla, mietin millaisen youtube videon alkeiskurssilaisista aina saisikaan..

Mutta eipä lannistuta. :) Eilen olin toista kertaa, huomenna kolmatta ja ehkä potkutkin alkavat sujua. Ainoa todellinen huoleni on pari rakenteellista pikkuvikaa kropassani enkä tiedä tuleeko niistä ongelma. Sormista ja varpaista on jäänyt jänteitä tai jotain kehittymättä, enkä lukuisista harjoituksista huolimatta ole koskaan päässyt kyykkyyn niin, että kantapäät pysyisivät maassa. Tähän pystyy jokseenkin jokainen muu tapaamani ihminen ihan luonnostaan, mutta minulla ei vain selkä tahi akillesjänne riitä. Entä mitä haittaavaa vikaa voisi sormien kohdalla olla? Ainakin se, etten saa peukaloa koukkuun koukistamatta vähintään kahta muuta sormea. Taisteluasento taas on, että sen peukalon pitäisi olla koukussa kämmentä vasten ja muiden suorana.. Ohjaaja väitti, että harjoituksesta se on kiinni, mutta itse suhtaudun asiaan skeptisemmin. Tämänkin tuntuvat kaikki muut ihan luonnostaan osaavan ja minä en vuosikausien yrityksistä huolimatta edisty tippaakaan. Todennäköisesti en ainakaan voi jatkaa peruskurssia pidemmälle, sillä peukalo on vaarassa murtua ellei ole kämmenen suojassa, mutta onhan tässä kuitenkin 8 kk aikaa harjoitella. Kysyn sitten mitä tehdään näiden vammaisten käsieni kanssa. :)