Maria henkii ikkunaan, ja piirtää huurretauluun sydämen itselleen. Sydämen ääriviivat karkaavat sormenjäljistä säröillen. DNA, meidän jokaisen uniikki jälki ja siinä ainutlaatuinen. Maria painaa keskelle sydäntä kämmenen, sen viivat kertoivat ennustajalle tumman miehen, kaksi lasta, pojan ja tyttären. Ne kertoivat ennustajalle haaveen, joka oli hänen omansa ennen kuin ikä painoi selän kumaraan ja koukisti sormet kippuraan. Hän ennustaa muille näkemänsä (toive)unen, jota joku odottaa, kuten hän aikanaan. Eikä mennyt aika palaa koskaan.