Joskus näemme mörköjä siellä, mörköjä täällä, mörköjä myöskin kaapin päällä..

(original sanoitus Tapsa K: Persiljalaulu)

Olen saanut vanhan näppikseni toimimaan ja pian voin kirjailla jälleen blogiini uusia tuulia. Olen pahoillani pienestä hipihiljaisuudesta. Tämä johtui onnettomien sattumusten sarjasta, johon liittyi liikaa sairaslomavapaa-aikaa, pään yllä syttyviä lamppuja, vettä, siivouspuuska ja uimakoulua käynyt näppis joka ei meinannut toeta seikkailustaan. Mutta nyt on taas toimivantuntuinen näppäimistö ja töiden jälkeen mahdollisesti pidemmälti kuulumisia.

Viitaten blogini alkuun, voi olla että kirjoitan myöhemmin pohdintaa miksi meillä on usein taipumis nähdä mörköjä sielläkin missä niitä ei ole. Miksi puemme pienen valkoisen nenäliinan mörön kaavuun? Onko konkreettista ja tuttua uhkaa vastaan helpompi käydä kuin katsoa maailmaa toisenlaisin silmin?

Itsestäni tunnistan sen ja pyrin möröistäni eroon. Täydellinen en ole, joten teen töitä etsiessäni sopivaa tapaa käsitellä toisenlaisia asioita. Tapsa on tehnyt hienoa työtä karistellessaan ja pölyttäessään vanhoja mörkiä nurkista. Jotkin möröt taas liittyvät maailmankatsomukseen, ja toivon mukaan löydän täyden sisäisen rauhan ja opin myös keskustelemaan asioista kiihkotta. Niin ja opin jonottamaan, odottamaan ja kärsivällisesti vartomaan juoksematta pitkin seiniä ja takomatta päätä kattoon. Suurin mörköni on kärsimättömyys.