Minulla on pitkä historia vilautteluissa. Tahattomasti olen jakanut kanssaihmisille ilon todistaa millaisia alusvaatteita käytän kaikkina neljänä vuodenaikana.

Minulla on ihastuttavat puuvillaiset ja löysät liituraitahousut, jotka ovat mukavuutensa vuoksi ehdottomat lempparit. Niissä on kolme sulkumekanismia joista yksi on rajoittuneelle mielelleni liikaa. Muistan laittaa hakasen, napin, mutta vetoketjun kanssa tulee kerralla kymmenestä totaalinen tenkkapoo. Useamman kerran huomaan vasta töissä tai kotona vaatteita vaihtaessani tuuletelleeni alkkarirakoa vetoketjun virnistäessä iloisesti auki.

Vuosia sitten talven kovilla pakkasilla puin yleensä useamman kerroksen vaatetta aamuksi ja iltapäivällä töistä lähtiessä pakkasin aina yhden vaatekerran siististi laukkuun etten vallan läkähtyisi. Tulipa sitten kiire bussiin ja kiskaisin paidan päälle, takin ylle, housut vauhdilla jalkaan ja juoksin minkä kintuista pääsin että ehtisin linjalle. Eräs tumma mies tuijotti menoani typertyneen näköisenä ja ajattelin että eikö nyt aiemmin ole kunnon kiirettä nähnyt. Mulkaisin vielä pahasti mennessäni ja ihmettelin kun pari muutakin päätä kääntyi suuntaani. No, ehdin tyytyväisenä bussiin ja kävelin viimeiselle vapaalle istumapaikalle taakse ja ihmettelin kun housut oli niin älyttömän epämukavasti pakaroiden alla. Vähän sieltä yritin oikaista ja jotain alkoi nousta housun kauluksesta. Viimeinen varvasosa sukkahousuista, jotka iloisesti persuksista liputtaen olin bussiin pikajuossut. Oli vähemmän fiksu olo.

Toissa kesänä sain kuntosalin liittymälahjaksi repun jossa tyypilliseen ilmaislahjatapaan oli ihan surkea vetoketju. Päätin kuitenkin käyttää sitä kun väri miellytti ja reppu oli sopivan kokoinen. Kerran bussista noustessa oli vetoketju jälleen hilautunut auki asti ja sillä hetkellä kun heitin repun selkään levähtivät hikiset jumppavaatteet ja loistavan valkoiset tissinkannattimet pitkin bussin lattiaa. Naama punaisena keräsin piinkovien katseiden alla kuteet ja pakenin bussista heti kun ovi vähän aukesi. Kotona tajusin etten löytänyt alkkareitani mistään. Hikiset, haisevat ja suloisen sydänpilkulliset pöksyni olivat jääneet jonkun pervon matkailoksi bussiin. Poskia kuumotti ja nolotti kun seuraavana aamuna osui sama kuski ajovuorolle. Tämän jälkeen kyseinen kuski alkoi kylläkin aina moikata minua hymy huulillaan.

Tänään, vieraisille lähtiessäni tein tapani mukaan kiireetöntä lähtöä kunnes aikaa oli oikeasti enää 5 minuuttia kiskoa kamppeet niskaan ja painella ulos pysäkille. Hyppäsin sitten pöksyihin ja puin kiireesti takkia niskaan jotta ehtisin ajoissa. Pysäkillä huomasin että lahkeessa tuntui epämääräinen möykky. Perhana sinne olisi tietysti unohtunut sukka ja harmistuneena ravistelin kiusankappaletta ulos kunnes lahkeesta pullahtivat iloisenpunaiset pitsipöksyset odottavien kanssamatkustajien suureksi huviksi. Meinasin saada hysteerisen hihityskohtauksen ja minun oli pakko poistua hinkumaan mainostaulun taakse ja tunkea likaiset alkkarit käsilaukkuun. Tietysti unohdin kertoa ystävälleni tämän riemastuttavan tapahtuman kun puntista sukelsi keskelle pysäkkiä pöksy. Mutta rakkaat blogilukijani, teidän kanssanne jaan nämä elämää suuremmat hetket.