Miten minä onnistunkin aina ajautumaan miesten kanssa valintatilanteisiin. Jossittelua kahden eukon välillä tai sitten ihan muuten vaan. Eikä kukaan ikinä valitse minua. En ole koskaan kenellekään ykkössijalla, se jota rakastettaisiin mielipuolisen järjettömällä tavalla ja haluttaisiin tehdä ihan mitä hyvänsä armastuksen eteen. Minä, MINÄ olen aina se joka jää kakkossijalle! Jokaikisellä miehellä on jokin kauhea pakkomielle pistää jokin minun edelleni. Vähän niin kuin pistettäisiin aina omalle paikalle. Että älä akka kuvittele liikoja itsestäsi, sinä et ole loppupeleissä kuin hetken hauska pano ja voi kai hieman armastaa, mutta mieluummin viskataan kuin käytetty kondomi kaatopaikalle kun olen käyttötarkoitukseni palvellut ja löytyy jotain hauskempaa. Minä en usko enää rakkauteen omalla kohdallani. Minun kohdallani miehille tulee jokin vastustamaton kiusaus etsiä jotain mihin minua verrata, mittailla ja tuumia viitsisikö sitä nyt jostain luopua minun vuokseni. Eikä tietenkään. Minä olen isot tissit ja kiva pehmuste pään alla sen aikaa kun on kivaa.

Tästä lähtien en viitsi miehiä edes ajatella elämänkumppaneina. Tästä lähtien miehet merkitsevät minulle pelkkää isoa kikkeliä ja kivanpitoa petivällyissä enkä viitsi tuhlata tunteitani typeriin haihatuksiin.

No joo. Olihan minulla tietysti Mr. Rto (töks-töks-töks) ja muutama epätoivoinen tyyppi mutta niitä ei lasketa kun ne oli loisia, pummeja tai muuten vaan päästään sekaisin. He halusivat vain rahani, autoni, taloni ja levykokoelmani.