Hirmuista kiirettä pitää muussa elämässä. Kiire helpottaa heinäkuun loppupuolella, sitä ennen en tiedä miten usein ehdin tai jaksan kirjoittaa. Tässä kuitenkin pieni ja vallaton meemi synkimmistä salaisuuksista.

Viisi omituisuuttani.

1. En pidä tiskihanskoista. Jostain syystä koen kaikkien muiden paitsi kertakäyttöhanskojen olevan hiostavia ja epähygieenisiä. Siispä uhraan silkkikätöseni useimmiten kuumalle vedelle ja pesuaineelle mieluummin, kuin edes kuvittelen työntäväni käteni tiskihanskoihin! Kertakäyttöhanskat menettelevät juuri ja juuri jos iho on huonona, mutta niitäkin käytän kutakin paria ekologisista syistä useampaan kertaan ja hampaita kiristellen.

2. Haluaisin lapsia, mutta luultavasti olen pian jo liian vanha ja toisaalta siihen liittyy pieni helpotus. Minusta nimittäin synnytys on todella vastenmielinen ajatus. Paikat venyy, ratkuu, kaikkein arinta leikellään ja silpaistaan kesken pahimman härdellin ja lopulta pusketaan ulos limaa, verta, pitkulainen vesimeloni ja kuvottava määrä jälkeisiä. Olen varmasti nyt epäonnistunut naisena ja mitä kaikkea, mutta minusta ajatus synnytyksestä on pahoinvoinnin veroinen ajatus. Lisäksi sen jälkeen ei ole koskaan entisellään. Gynet käyttävät pikku jäätelökauhojen sijaan hevosille tarkoitettuja levittimiä ja ruopaisevat seuraavan koepalan kuokalla ja lapiolla. Miehestä tuntuu luultavasti siltä kuin läiskyttäisi nakkia metrotunneliin ja lantionpohjanlihakset ovat revähtäneet lerpattamaan iloisesti kuin norsun korvat kevätsäällä. Oma vauva olisi ihan kiva ajatus jos sen voisi pulpauttaa jostain muualta kuin tiedättehän,- Sieltä!

3. Pelkään fobiaan asti ampiaisia. Aiemmin vain inhosin ja pelkäsin niitä, mutta sitten luin juttua siedätyksestä ja yritin yhden onnettoman kesän ja syksyn ajan siedättää itseäni amppareille. Lopputuloksena juoksin keskellä syksyistä yötä hiukset pystyssä asunnossani pakoon raivopäistä pimpparia ja joka kerran kun yritin listiä sen, löin kauhusta tärisevin käsin ohi. Lopulta kun kauhun kyyneleet valuivat pitkin vääristyneitä kasvojani ja joka ikinen lihas vartalossani tärisi, sain ötökän läiskäistyä hengiltä. Silti se nytkähti vielä kun vein sitä vessanpönttöön viimeiselle matkalleen! Sain hirveän paskahalvauksen, sillä ampiainen oli oikeasti paitsi pannukakku, myös kahdessa osassa, joten vapisin pystymättä liikkumaan ikuisuudelta tuntuneen ajan. Sen jälkeen välttelevä kauhuni on purskahtanut ehdaksi pakokauhuksi ja foobiseksi kammoksi ampiaisia kohtaan. Sen sijaan mehiläiset ja etenkin kimalaiset ovat ylimpiä ystäviäni ja paarmojakin melkein siedän.

4. Rakastan nippelitietoa. Ahmin tietoa melkein kaikesta mahdollisesta ja omaksun sekä sovellan sitä yhtä sujuvasti kuin lukisin telkkarin ohjelmatarjontaa iltalehdestä. Niin kauan kuin teksti on selkeää ja aihe kiinnostava, tallennan muistiini välittömästi kaiken siihen liittyvän. Sen sijaan vaikeatajuisempi informaatiotulva saa minut turhautumaan ja kyllästymään sekä tuntemaan itseni tyhmäksi. Kyllästyn, suutun ja turhaudun todella nopeasti ellei teksti ole itselleni helposti käsiteltävää. Mutta kun on, briljeeraan suvereenisti pukemalla nippelitiedon jokapäiväisen jutustelun lomaan esitellessäni esim. tuotteita ilman, että kukaan kiusaantuu ja saa silti kaiken tarvitsemansa tiedon ja vähän enemmän. Rakastan siis myös lukemista ja luen miltei mitä hyvänsä.

5. Innostun valtavasti sekä valtavan helposti uusista asioista. Tai asioista. Tai ylipäätään ihan mistä vaan. Se on räikeässä ristiriidassa sen perusluonteeni puolen kanssa, että olen pohjimmiltani sivistyksen jarru, vastarannan kiiski ja epäilevä Tuomas. Suhtaudun kaikkeen uuteen epäilyllä, pahoilla aavistuksilla sekä pessimistisyydellä, mutta silti saatan samanaikaisesti nanosekunnissa innostua asiasta ja ryhtyä pohtimaan Toisaalta-puolta ja perustelemaan kaikin puolin kantaani miksi tämä uusi juttu olisi vain niin kaikinpuolin hyvä ja kaunis. Varmasti ei yksikään ystävistäni, saatika minä itse, pysy perillä siitä mitä mieltä pohjimmiltani mistäkin olen. Rakastan tilastoja, faktatietoja ja olen tiukan rationaalinen, mutta siltikin lähden etsimään kysymyksia ennen vastauksia päättymättömällä tarmolla. Tai sitten ihan vaan kiihdyn potenssiin sata ja hypin ilosta jo kun jokin aihe tahi asia tulee puheeksi.