Olen jumalattoman kiukkuinen. Nukuin älyttömän huonosti, heräsin liian myöhään ja nyt syön raivolla pientä aamupalaani ja tekisi mieli tiuskia kenen hyvänsä suuntaan. Ongelmana vain on, ettei väsynyt mutta sitäkin ärhäkämpi mieleni keksi nyt mitään nasevaa sanottavaa kenellekään. En jaksa takoa idiooteille netissä päähän että musta ei ole valkoista eikä maailma mustavalkoista, enkä alkaa etsiä historiallisia tosiseikkoja ja käyttää koko vapaa-aikaani siihen. Jos ovat idiootteja, niin sitten saavat ollakin. Kuka minä olen noita pikku pällejä valistamaan harmaan eri sävyistä.

Laihdutus junnaa paikoillaan. Tai sitten olen pudottanut muutaman sata grammaa. Sekin on ärsyttävää etten omista digivaakaa, vaan vanhan kunnon mittariversion joka ei koskaan näytä tarkkoja lukemia. Lisäksi mittari elää ihan omaa elämäänsä, joten pidän sitä yleensä suosiolla puoli kiloa plussan puolella. Tällöin saa todennäköisesti realistisen tuomion, mutta voi aina lohduttautua sillä että se myöskin saattaa näyttää hieman plussan puolta.

Minua ei huvita mennä töihin! Haluan jäädä kotiin luimimaan piiloon pedin alle! Ryömimään peittojen ja vällyjen väliin, halimaan mr. T:n tyynyä ja nukkumaan pois pahaa maailmaa! Voi olla, että puolikuntoisena töissä oleminenkin käy voimille ja olen siksi näin saamarin pahalla päällä.

Niin ja haluaisin erittäin kovasti kirjoittaa pari proosallisempaa joutilasta hetkeä taas ideariihen (nata, olen syvästi pahoillani että rosmosin ideapankkisi nimen ja muunsin sitä noin läpinäkyvän vähän, minulla on tällä hetkellä vakava puute mielikuvituksesta mutta uusi nimi on työn alla!) kategoriaan. Tarinat ovat melkein valmiina päässäni, mutta ei yksinkertaisesti riitä aikaa missään välissä pistää kolmea tuntia kirjoitustyöhön. Hemmetin rehellinen työ!