Kun sitä kiusaa kylliksi
pitelee pahoin ja
jättää yksin pimeään
itkemään
         suljettujen ovien
taakse kylmään
se pakenee
kohmeisiin uniin
                   unen ja toden rajamailla
se kulkee eikä
tule enää
kuin itkuisiin
          ilkeisiin painajaisiin