Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin miksi kaikesta täytyy tehdä niin vaikeaa?

Mitä on sellainen rakkaus, joka saa toisen itkemään? Joka täyttää maljan toivolla ja paiskaa sen rikki lattiaan, niin että jokainen pisara toivoa pirstoutuu eri suuntaan haihtuen ilmaan. Kuin ei olisi koskaan ollutkaan.

Tuntuu väärältä surra ja murehtia, kun ystävättäreni lähipiirissä on niin paljon suurempi suru ja tragedia. Mutten voi itselleni mitään. Mikä klovni murheen maailmassa.