Toissa viikolla koneeni alkoi nikotella, yskähdellä, sammahdella ja piipittää kuin pikkulintu hädissään. Sen vuoksi sekä kertakaikkiaan fantastisten työvuorojen suosiollisella suostumuksella, vietin äärimmäisen aktiivisen viikon.

Maanantai alkoi sohvalla lekottelulla ja kaikenlaisella läskipäivä-sikailulla.

Tiistaina korjasin tilanteen ja hikoilin wushutreeneissä kuin pieni kinkkupossu joulun alla.

Keskiviikkona pääsin viimein jyvälle streetdancen  koreografiasta ja vedin varsin lennokkaasti ohjelmaa läpi. Ainoa miinus, että välillä oikein innostuin ihailemaan hienosti tehtyä liikettä peilistä ja unohdin liikkua kun muut olivat jo toisessa kohtaa kappaletta. Voi tätä narsismin vaikeutta.

Torstaina ähelsin jälleen kerran wushussa. Potkin, hypin, loikin ja tein antaumuksella liikesarjaa.

Perjantaina koin perinpohjaisen vittuuntumisen salsaan  jossa oli a. liikaa ilmansuuntia, b. liikaa raajoja, c. liikaa ihan kaikkea ja livistin tunnilta jo kahdenkymmenen minuutin puhisemisen jälkeen. Viimein löytyi tanssi josta en pidä sitten hevonkakan vertaa. Liikaa käännöksiä, askelvaihtoja, tahdinvaihdoksia ja musiikkikin liian kovalla. Taidan jättää sen vähän taitavimpien harrasteeksi.

Lauantaina vetäisin hammaslääkäriltä selvittyäni hikisen bodypumpin läpi ja siihen perään syvävenyttelyt.

Sunnuntaina taisin ihan vaan lorvia ja vetää kaikkea hyvää niin että napa ratkuu. Tai sellaista karua kieltä ainakin vaaka kertoi tämän viikon alussa. Kiitti vaan kova urheilu ja urhea yritys. Olin syönyt kuin hevonen koko treeniviikon ajan huomaamattani, ja nyt mahdun entistä vähäisempään valikoimaan löysiä vaatteita.

Teen taas kohta uuden päivityksen. Toivottavasti tämä ehtii lähteä.