Pari varvastani ovat ihan peevelin kipeitä. Särky alkoi muutama tunti sitten ja kotiin päästyäni ja kengistä vapauttaessani oikean jalan varpaat suorastaan kitisivät kivusta. Tänään olisin halunnut mennä salille, mutta kiitos yötä myöten kiljuvien naapureiden, en tietenkään jaksanut vaan väsytti koko päivän ihan hirveästi. Aloin kuitenkin miettiä, ovatko varpaani nyt ihan oikeasti todella kipeät, vai tekeekö alitajuntani minulle tepposia? Onko surkea saliharrastukseni oikeasti olotilassaan olosuhteiden pakosta, vai teenkö itse liikuntaharrastukselleni hallaa ja pakkasta? Nytkin varpaiden kivun alkulähdehän oli viikkokausia sitten niiden päälle pudonnut painava valokuva-albumi, jonka jäljiltä kinttu oli turvoksissa ja päältä kulki musta viiva. Mutta voisi kuvitella vaivan jo parantuneen. Aika ihmeellistä jos kipu nyt uusisi. En ole edes käyttänyt kauniita kenkiä, vaan pikemminkin tylsiä ja turvallisia talvinilkkureita. Juuri niitä rumanmukavia joista aiemmin angstilla kirjoitin.

Kipeiden varpaiden lisäksi saliharrastusta ovat jarruttaneet ptkä ja pirullinen flunssa tammikuussa, vatsatauti helmikuussa sekä lukuinen joukko muita pieniä mutta vaivalloisia matkalle tulleita esteitä. Väsyttää, ei ehdi, pakko nukkua, pakko siivota, pakko köhh.. saada kirjoittaa edes blogia. Olen selvästi myös tapaluuseri. Miten ihmeessä vuosi sitten jaksoin niin ahkerasti treenata ja habailla?

..Ja nyt varpaat itseasiassa tuntuvat jo paremmilta. Ehkä vika onkin huonoissa työkengissä.